Kirjoittanut
Kävin Jeesuksen haudalla. Siellä oli remontti menossa. Kirkossa oli tungos kuten tavallista. Pääsimme ryhmän kanssa kuitenkin kiertämään hautakappelin takana olevaan pieneen luolaan. Siellä ei ollut muita kuin me ja niinpä lauloimme laulua Maksettu on velkani mun, ylistys olkoon ristiinnaulitun. Samalla kurkistimme Joosef arimatialaisen hautaan.
Missä me siis olimme? Jerusalemin vanhankaupungin sydämessä on massiivinen Pyhän haudan kirkko (Holy Sepulchre). Juuri samoihin aikoihin kun olimme siellä, lehdet otsikoivat Jeesuksen haudan uudelleen esiin kaivamisesta. National Geographicin arkeologit olivat saaneet luvan 60 tunnin ajan selvittää, miltä oletettu Jeesuksen haudan paikka näyttää, kun siitä otetaan kaikki päälle kasautunut materiaali pois. Luultavasti ensimmäisen kerran yli viiteensataan vuoteen nähtiin kalkkikiviseen peruskallioon asti. Marmorilaatan alta paljastui alkuperäinen kallio.
Jerusalemista on löydetty yli tuhat roomalaisaikaista kalliohautaa. Vain tähän yhteen liittyy lähes kaksituhatvuotinen traditio Jeesuksen haudan paikasta. 130-luvulla keisari Hadrianus rakennutti tähän pakanallisen Afroditen temppelin häväistäkseen kristittyjen pyhintä paikka. Kristinuskon tultua valtionuskonnoksi 300-luvulla, keisari Konstantinuksen äiti Helena määräsi, että paikalle rakennetaan kristillinen kirkko. Kirkko valmistui vuonna 335. Se tuhoutui 1000-luvulla, mutta rakennettiin uudestaan. Suuren kirkkokompleksin sisällä on oma paikkansa roomalaiskatolisilla, kreikkalaisortodokseilla, armenialaisilla, syyrialaisilla, kopteilla ja etiopialaisilla.
Lokakuun lyhyt kaivausprojekti ei sinänsä tuonut esiin mitään mullistavaa uutta tietoa, sillä tähänkin asti on tiedetty Jeesuksen haudan tarkka sijainti. On myös ollut selvää, että itse haudasta ei ole mitään näkyviä jälkiä, koska se on rikottu jo varhain uusien rakennelmien tieltä. Silti haudan peruskallioon kurkistaminen on täytynyt olla puhutteleva kokemus niillä, jotka pääsivät siihen kurkistamaan ensimmäisinä satojen vuosien tauon jälkeen.
Nykyisin siis haudan paikalla on neliskulmainen kappeli. Aivan sen takana on toinen, pieni luolamainen kappeli, jossa meidän matkaryhmämme viivähti. Siellä on nähtävissä aito, Jeesuksen aikainen hauta. Sitä kutsutaan Joosef arimatialaisen haudaksi ja ajatellaan, että tuo rikas mies joka luovutti oman sukuhautansa Jeesukselle, ei halunnut käyttää samaa hautaa, vaikka Jeesus nousikin kuolleista. Siksi hän olisi hakkauttanut viereen toisen haudan, joka on edelleen nähtävissä.
Monet Israelin-matkalaiset vierailevat Puutarhahaudalla. Se on viehättävä paikka aivan Jerusalemin sydämessä ja siellä on hyvä muistella Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. Se ei kuitenkaan ole Jeesuksen hauta, sillä hautatyyppi on jo Vanhan testamentin ajalta ja paikan traditio aivan liian nuori. Pyhän haudan kirkko on säilyttänyt alkuperäisen muiston oikeasta paikasta. Meille kristityille tietenkin paikkaa tärkeämpi on itse asia: Jeesus joka kuoli ristillä, nousi kuolleista kolmantena päivänä ja elää tänään.
