Kävin mielenkiintoisen keskustelun oppineen palestiinalaismiehen kanssa Beit Jalassa, siis Palestiinassa. Mietimme heikäläisten alkuperää ja keskustelukumppanini sanoi, että he polveutuvat filistealaisista ja kanaanilaisista. Minä olin eri mieltä. Jatkan tässä aiheen pohdintaa, mutta myönnän, että kysymys on hankalampi kuin yhdessä päivällispöydässä voidaan ratkaista. Itse asiassa voisin altistaa tämän kirjoitukseni asiantuntevampien arvioitavaksi, sillä tähän jää avoimia kysymyksiä.
Vaikka nimi ’Palestiina’ tulee kielellisesti sanasta ’Filistea’, niin muuta yhteyttä näillä sanoilla ei ole. Filistealaisten historia on loppumaisillaan assyrialaisten invaasioon 700-luvulla eKr. ja päättyy lopullisesti babylonialaisten vallatessa heidän alueensa 500-luvulla eKr. Kanaanilaiset puolestaan on yhteisnimitys heimoille, jotka asuttivat maata israelilaisten tullessa sinne 1200-luvulla eKr. Heitä jäi asumaan maahan seuraavien vuosisatojen ajaksi, vaikka heidän identiteettinsä liukenee israelilaisten sekaan. Osa israelilaisista joutuu maanpakoon 700-luvulla ja toinen osa, Juudan asukkaat 500-luvulla eKr. Paluu eksiilistä tuo epäilemättä myös muuta kuin juutalaisverta alueelle. Kanaanilaiset ovat hävinneet maailmankartalta.
Jeesuksen aikana maassa asui juutalaisväestö, mutta myös muita, Rooman valtakunnan asukkaita. Keitä nuo toiset etnisesti olivat, lienee vaikea päätellä. Alkuseurakunta oli juutalainen. Tilanne muuttui ratkaisevasti 130-luvulla, jolloin keisari Hadrianus karkotti juutalaiset maasta. Jerusalemin seurakuntaan muodostui pakanakristillinen enemmistö.
Aikaa 300-600 -lukujen välillä kutsutaan bysanttilaiseksi ajaksi. Sillä tarkoitetaan kristillisen kirkon valtakautta Lähi-idässä. Tämä kausi päättyy islamin levittäytymiseen Välimeren ympärille 600-luvulla. Ristiretkeläiset pyrkivät palauttamaan Pyhän maan kristityille 1100-luvulla. Seuraava pidempi vaihe alueella oli turkkilainen ottomaanihallinto 1517-1917. Tämän jakson lopulta alkavat juutalaisten paluumuuttoaallot, jotka johtivat brittiläisen mandaattiajan jälkeen Israelin valtion perustamiseen 1948. Tuolloin maassa asui 1,3 miljoonaa arabia ja 650 000 juutalaista. Itsenäisyyssota synnytti myös palestiinalaispakolaisongelman, sillä arabeja karkotettiin tai heitä lähti maasta noin 700 000. Vuoden 1967 kuuden päivän sota lisäsi pakolaisten määrää noin 200 000:lla.
Keitä palestiinalaiset siis ovat ja keitä ovat juutalaiset? Jo ennen kuin roomalaiset alkoivat kutsua muinaisen Israelin maata Palestiinaksi, tätä nimitystä oli käytetty alueen asukkaista, erottelematta ovatko he juutalaisia vai muita. Termi esiintyy usein muodossa Syyrian Palestiina. Brittien mandaattiaikana palestiinalaisiksi kutsuttiin kaikkia alueen asukkaita, siis myös juutalaisia. Jerusalemin Talmudin toinen nimikin on Palestiinan Talmud. Vuonna 1932 perustettu englanninkielinen lehti The Palestine Post muutti vuonna 1950 nimekseen The Jerusalem Post. Länsirannan ja Gazan alueen arabiväestön palestiinalainen identiteetti on syntynyt vasta 1960-luvulla. Silti tämä väki on asunut alueella vuosisatojen ajan ja ollut siellä enemmistönä paljon ennen juutalaisten viimeistä maahanmuuttoa ja Israelin valtion perustamista.
Voisimme välitilinpäätöksenä sanoa, että on melkein sattuman oikku, että osa Lähi-idän arabeista omaksui palestiinalaisuuden identiteetikseen. Yhtä hyvin juutalaiset olisivat voineet kutsua itseään alkuperäisiksi palestiinalaisiksi. Toisaalta on selvää, että paikallisella arabiväestöllä on alueella satoja vuosia pidemmät juuret kuin sinne tulleilla juutalaisilla, vaikka viimeksi mainittujen esi-isät olivat olleet siellä pari tuhatta vuotta aiemmin.
Uusin informaatio asiasta tulee DNA-tutkimuksen avulla. Se näyttäisi osoittavan, että juutalaisilla ja paikallisilla arabeilla, siis palestiinalaisilla, on niin paljon yhteisiä juuria, että heitä ei tällä perusteella voi pitää eri kansoina. Yhteys on läheisempi kuin juutalaisten geneettinen yhteys heidän eurooppalaisiin lähtömaihinsa. Palestiinalaiset ovatkin siis juutalaisia ja juutalaiset palestiinalaisia.
Olen tässä sekoittanut kielellisiä ja etnisiä käsitteitä, enkä ole puhunut uskonnoista mitään. Palestiinalaiskristityt korostavat vuosituhantisia juuriaan maahan ja muslimit samaistunevat enemmän ulkopuolelta tulleisiin arabeihin. Juutalaiset pitävät tärkeänä kolmituhatvuotista Luvatun maan historiaansa ja oikeuttaan maailman ainoaan juutalaisvaltioon.
Nykyisellä konfliktilla on vanhat juuret, mutta sen kärjistyminen on seurausta 1900-luvun sodista. Koetan olla tässä katsauksessa puuttumatta politiikkaan ja syyllistämättä kumpaakaan osapuolta, vaikka syyllisiä olisi helppo löytää. Nykyinen tilanne on molemmille osapuolille erittäin vaikea, mutta varsinainen kärsivä osapuoli ovat Länsirannan ja Gazan arabit. Olennaista ei ole, keitä he etnisiltä juuriltaan tai identiteetiltään ovat, vaan se että he ovat ihmisiä, Jumalan luomia ja Kristuksen lunastamia, molemmilla puolilla muuria.