Kirjoittanut
Iloitsin vuoden 2006 seurakuntavaalien jälkeen, että Lahden Seurakuntayhtymän kirkkovaltuustoon oli tullut aiempaa enemmän ikätovereitani ja myös joitakin minua nuorempia vastuuta kantamaan. Nyt saman vaalikauden lopulla heitä ei taida olla mukana enää yhtäkään. Miksi? He ovat kirkon mielestä kelvottomiksi käyneet.
Nimittäin nuoren aikuisen elämään kuuluu se, että hän muuttaa. Mietipä lähipiiristäsi 20-30-vuotiaita henkilöitä. Onko joukossa joku, joka on asunut samassa paikassa neljä vuotta? Vaikka nuori aikuinen muuttaa, hän voi silti olla halukas vaikuttamaan kirkon asioihin. Kirkon hallinnossa tätä ei vielä ilmeisesti ole käsitetty.
Kirkkovaltuutettu tai seurakuntaneuvoston jäsen menettää kelpoisuutensa toimia luottamustoimessaan, mikäli hän muuttaa esimerkiksi kahden kilometrin matkan Lahden lähiöstä sen keskustaan. Hän todennäköisesti osallistuu yhä edellisen seurakuntansa toimintaan, mutta ei voi silti enää edustaa sitä luottamustoimessa.
Kirkon tiedotteissa ja kannanotoissa on vakuuteltu nuoren sukupolven mukaan saamisen tärkeyttä. Todisteeksi tästä myös äänestysikää alennettiin 16 vuoteen. Jospa tämän syksyn vaaleissa saataisiin nuoret ennennäkemättömällä tavalla mukaan!
Tiedustelin kirkkohallitukselta, kuinka moni viime vaaleissa valituista nuorista aikuisista on yhä luottamustoimessaan, kun vaalikausi on lopuillaan. Kysymys ohjattiin Kirkon tutkimuskeskukseen, josta sanottiin, että eivät tiedä, eivätkä ole tutkineet asiaa. Sietäisi tutkia, sanon minä.
Nimittäin tutkimattomuus herättää epäilyksen, että nuoria aikuisia ei aidosti tahdotakaan päästää vallan kahvaan, vaan että kyse on kirkon imagosta. Seurakuntavaalit ja 16 vuoden ikäraja kun ylittävät uutiskynnyksen maallisessa mediassa, mutta nuorten aikuisten tipahtelu kelkasta pois pitkin vaalikautta ei ylitä.
Kyse ei ole pelkästään luottamustoimiin hakevien nuorten aikuisten ongelmasta, vaan mielestäni asia liittyy olennaisella tavalla nuorten aikuisten kirkosta vieraantumiseen. Vilkas muuttoliike on kautta Suomen historian merkinnyt kirkkoon sitoutumisen heikentymistä. Pääkaupunkiseudulla, jonne muutetaan, kirkkoon kuulumisprosentti on maan alhaisin.
Asuessani opiskeluaikana kuusi vuotta pääkaupunkiseudulla en seurakunta-aktiivina ihmisenä osallistunut kertaakaan ”oman seurakuntani” tilaisuuksiin. Heräsi epäilys kirkkoon kuulumisen järkevyydestä. Tuona aikana kannoin kuitenkin Lahdessa vastuuta parissakin seurakunnan toimintamuodossa.
Kuinka moni nuori aikuinen pysyisi kirkossa, jos saisi kuulua siihen seurakuntaan, jossa on kasvanut ja käynyt rippikoulun? Jonka kirkkoherra ja papit ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi? Väitän, että aika moni.
Kirkon hallinto pelkää niin sanottuja henkilöseurakuntia kuin ruttoa. Ilmeisesti pelon taustalla on ajatus, että suuret seurakunnat menettäisivät silloin jäseniään. Pyydän katsomaan ympärille ja huomaamaan, että ne menettävät jo. Henkilöseurakuntajärjestelmässä moni jäisi silti kirkon piiriin johonkin toiseen seurakuntaan.
Suuri kirkkolaiva kääntyy hitaasti, ja siksi ehdotan lievennettyä mallia, jossa muutokset eivät olisi liian rajuja. Ehdotan, että seurakunnan jäsen saisi muuton yhteydessä tahtoessaan estää sen, että hänet siirretään toiseen seurakuntaan. Muuttoilmoituksessa väestörekisteriin hän voisi ruksittaa kohdan: ”En vaihda seurakunnan jäsenyyttä muuton yhteydessä”. Mikäli muuttaja ei kieltäisi seurakunnan vaihtamista, jäsenyys siirtyisi kuten nykyisessä järjestelmässä.
Tämä järjestelmä jatkaisi nykyistä asuinalueeseen perustuvaa seurakuntarakennetta, mutta nykyaikaistaisi sitä. Tässä mallissa nuori aikuinen voisi toimia kirkon luottamustoimessa koko vaalikauden ja olla tyytyväinen siitä, että maksaa kirkollisveroa seurakuntaan, joka aidosti on hänen omansa.
Loppuun vielä anekdootti. Olimme juuri sopineet asuntokaupoista ennen vuoden 2006 seurakuntavaaleja. Olin toiminut edellisen vaalikauden Keski-Lahden kirkkovaltuutettuna. Nyt muuttaisimme kokonaista kolme kilometriä itään päin ja siirtyisimme Joutjärven seurakunnan jäseniksi.
Sovimme mieheni Mikan kanssa, että hän voisi pyrkiä seurakuntaneuvostoon ja minä kirkkovaltuustoon jatkamaan. Mutta mutta. Muuttopäivä olisi vasta vaalien jälkeen. Näytti pahasti siltä, että luottamustoimissa olisi siksi pidettävä neljän vuoden tauko. Olisimme kirkon mielestä kelvottomiksi käyneitä jo ennen vuodenvaihdetta, kun varsinainen luottamustoimi vasta alkaisi.
Ystävämme Keke tarjosi vieraanvaraisena miehenä auttavaa kättä. Nelihenkinen perheemme muutti heidän taloonsa kolmeksi kuukaudeksi, jotta saatoimme asettua ehdokkaiksi Joutjärven seurakunnan alueelta.
No jos totta puhutaan, muutto tapahtui vain paperilla, jotta merkintä saatiin väestörekisteriin. Sen seurauksena olin nuo kolme kuukautta kelvoton, eli jouduin eroamaan kirkkovaltuustosta, vaikka asuin yhä Keski-Lahden alueella. Syksyn 2006 vaaleissa minut valittiin sitten kirkkovaltuustoon ”uutena” jäsenenä, nyt Joutjärven alueelta.
