Kenkäkauppiaan joulu

 Oli ollut tosi kiireinen jouluaika. Ihmisiä oli riittänyt ihan tohinaksi asti. Oli jouluaatto ja vanhan kenkäkauppiaan joulu oli melkein pulkassa. ”Aah, pian alkaisi jo kauan odotettu joululoma.” – tuumi kenkäkauppias. ”Enää muutama tunti ja sitten voisi laittaa putiikin kiinni koko loppuvuodeksi.”

Jonoa riitti vielä viime hetkille, kun kiireiset bisnesmiehet ostelivat huippukalliita kenkiä lepyttääkseen yksinäisiä vaimojaan. Eipä paljon onnellisia kasvoja jonossa näkynyt.

Yksi sentään erottui joukosta. Satakiloisten miehenjärkäleiden keskellä seisoi pieni poika rähjäisissä vaatteissaan pidelleen koko puodin kauneimpia kenkiä käsissään. ”Mikähän oli saanut tuon pikkumiehen tänään liikkeelle” – ajatteli kenkäkauppias. Ainakin pojalla oli hyvä herkässä.

Kun sitten tuli pojan vuoro, hän hyvin kohteliaasti ojensi kengät kauppiaalle ja sanoi hyvin topakalla äänellä:” Herra kenkäkauppias, ajattelin ostaa nämä kengät äidilleni. Niin, ja voisitko hieman kiirehtiä. Isä sanoi, että ei ole paljon aikaa enää jäljellä.” ”Ei niin, tämäkin liike on enää muutaman tunnin auki” – vastasi kenkäkauppias hymyillen. ” Niin, en minä sillä” – vastasi poika. ” Mutta äiti on jo pitkään ollut sairaana, ja nämä kengät saavat hänet varmasti hymyilemään. Haluan nimittäin, että äiti näyttää kauniilta, kun hän tänä yönä tapaa Jeesuksen.” Mitä? ”Haluan nimittäin, että äiti näyttää kauniilta, kun hän tänä yönä tapaa Jeesuksen.” Niinkö se poika sanoi?

Kenkäkauppiaalla loksahti täysin suu auki. Niin siis, tuon pojan äiti oli kuoleman sairas, ja poika tahtoi ehdottomasti ostaa äidillensä kengät.

Poika kaivoi taskuistaan joka kolikon yksitellen ja asetteli ne riviin kassalippaan viereen. Kengät maksoivat 50 euroa. Poika ja kauppias laskivat rahat. 20 euroa. Pojan ilme muuttui synkäksi. Hän purskahti itkuun ja sai kyynelten läpi sanottua:” Mutta, kun äiti on joka joulu tätä ennen laittanut meidän joulun kauniiksi. Minä olisin niin halunnut tehdä hänet tänä jouluna onnelliseksi!”

Kauppiaan sydämessä jokin liikahti. Hän kaivoi tiskin alta lahjakortin. Ja sanoi:” Kuule poika, onneksi olkoon. Olet tämän liikkeen miljoonas asiakas ja sen kunniaksi saat 30 euron arvoisen lahjakortin.” Pojan ilme kirkastui. Hän laski nopeasti rahansa ja lahjakortin yhteen. Tasan 50 euroa. ”Mutta sittenhän minä saankin ostettua nämä kengät äidille.” – poika hihkui. ” Et arvaakaan miten kauniilta äiti näyttää näissä kengissä.” Poika ei voinut pidätellä riemuaan, kun hän pinkaisi kotiin! ” Hyvää joulua” – hän vielä huikkasi oven suusta.

Kenkäkauppias oli hämillään tästä pojan vierailusta. Jotain joulun ihmeestä oli tapahtunut hänen kenkäkaupassaan. Ehkä Taivaan Isä oli lähettänyt tämän pojan kertomaan, mistä joulussa oikein on kysymys.

”Lapsi ja joulu – mikä erottamaton pari” – mietti kenkäkauppias