”Kerro, miksi sinä uskot? Mihin uskosi perustuu? Onko järkeä koko hommassa? Miksi juuri tämä eikä joku muu?”
Edellä lainattu pätkä on entisen bändini Runnellun biisistä Sarjakuvatraktaatti, ja sitä tuli aikanaan kovaan ääneen karjuttua niin treenikämpällä kuin keikkalavoillakin.
On helppoa poimia totuuksia valmiista pöydästä ja tuputtaa niitä muille perustelematta, miksi ajattelee asioiden olevan niin. Toisaalta on myös helppoa tuudittautua siihen ajatukseen, että usko on pelkästään jokaisen henkilökohtainen asia, jota ei tarvitse tunnustaa muille. Tässäkin tapauksessa säästyy perustelujen vaivalta, eikä edes joudu ikävästi naurunalaiseksi. Itse olen kuulunut siihen porukkaan, joka ei paljon ole uskostaan huudellut, vaan ennemminkin peitellyt sitä. En kuitenkaan halua enää olla sellainen. Kristinuskossa on kysymys niin suurista asioista, ettei niistä saisi olla hiljaa.
Kerron siis omalta osaltani vastaukset alussa esittämiini kysymyksiin ja haastan samalla muutkin vähintään miettimään, mihin pohjimmiltaan perustaa elämänsä ja miksi.
Mihin uskon?
Minä uskon Jeesukseen Jumalan ainoana, ihmiseksi tulleena Poikana, kolminaisuuden yhtenä persoonana, joka kuoli ristillä ja nousi kuolleista, jotta me pelastuisimme. Uskon, että Jumala ilmoitti ja edelleen ilmoittaa itsensä ihmisille kaikissa teoissaan, pojassaan Jeesuksessa ja Raamatussa, joka on Pyhän Hengen vaikutuksesta ihmisten kautta kirjoitettu.
Miksi uskon näin?
En pysty millään uskomaan, että maailma ja elämä olisi voinut syntyä sattumalta ilman älykästä suunnittelijaa. Kaikki tämä monimutkainen informaatio, jota maailma sisältää, ja hienosäädetty universumi, joka mahdollistaa juuri täsmälleen oikeanlaiset olosuhteet elämälle, eivät ole voineet syntyä sattumalta. Minun olisi huomattavan paljon vaikeampi uskoa maailman ensin syntyneen tyhjästä ilman syytä, ja sen jälkeen elämän syntyneen sattumalta elottomasta aineesta – edelleen ilman syytä. Tämän takia uskon, että maailmankaikkeuden ja elämän synnyn takana on alkusyy: Jumala.
Miksi sitten juuri kristinusko, eikä joku muu luojajumalan tai -jumalia sisältävä uskonto?
Jumalan itsestään Raamatussa monien kirjoittajien eri aikakausina antaman ilmoituksen nivoutuminen historiaan, ja erityisesti satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymää Vanhaan Testamenttiin kirjattujen profetioiden toteutuminen Jeesuksessa nostavat kristinuskon ja sen Pyhät Kirjoitukset asemaan, joka jättää selkeästi muut luojajumalan/ -jumalia sisältävät uskonnot varjoonsa.
Jeesuksen elämästä, ristillä kärsitystä kuolemasta ja haudan tyhjenemisestä, kuin myös Hänestä ylösnousemuksensa jälkeen tehdyistä silminnäkijähavainnoista on vakuuttavaa historiallista näyttöä. Noista tapahtumista on käytännössä mahdotonta ottaa niiden yliluonnollista, jumalallista luonnetta pois.
Vakuuttavinta minulle henkilökohtaisesti on kuitenkin se, että koen vahvasti Jumalan pelastaneen minut oman elämäni pahimmista ahdingoista, antaneen voimaa ja elämälleni suuremman tarkoituksen. Tunnen myös paljon muitakin ihmisiä, joiden elämään Jeesus on saanut aikaan valtavan muutoksen.
Jeesuksen vaikutus maailmassa ei siis todellakaan loppunut Raamatun lehdille, vaan Hän elää ja vaikuttaa ihmisissä tänäänkin!
Hienointa on, että pelastumiseen riittää usko Jeesukseen Kristukseen. Jokaisella ihmisellä on jakamaton ihmisarvo Jumalan kuvana ja elämällä selkeä tarkoitus, jonka Jeesus itse kiteyttää rakkauden kaksoiskäskyssä:
”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 22:37-39)