Kirjoittanut
Olen seinäjokinen Vapaakirkon hallituksen puheenjohtaja. Kristillisiä harrastuksiani ovat mm. Israel-työ, jota teen oman kirkkokuntani ohella myös Israelin Ystävien liittohallituksessa sekä Kristillinen teatteriyhdistys Kristy, jossa olen pari kymmentä vuotta näytellyt ja pari näytelmää olen itsekin teatterille kirjoittanut. Siviilissä olen sairaanhoitopiirin johtaja, sairaalaneuvos, ns. soteveteraani, kymmenen vuotta soteuudistusta tehnyt ja siinä myös omat traumani hankkinut. Yhden vaimon mies, kahden aikuisen tyttären isä ja yhden tyttären tyttären ja yhden tyttären pojan ukki. 68-kertainen maratonin juoksija.Viime viikonlopulla vapaakirkollinen kansa kokoontui Tampereelle juhlimaan vapahtajaamme Jeesusta Kristusta. Itselleni taisi olla 40. kerta, kun kirkkokuntani kesäjuhlille osallistuin. Ensimmäiseni oli 1975 Joensuussa, jossa kävin silloisen kihlattuni innoittamana Onni Vilkkaan bussilla Haminan RUK:sta. Kolmet ovat jääneet väliin, kahdet 70-luvulla Kansanlähetyspäivien vuoksi ja yhdet tällä vuosituhannella Herättäjäjuhlien vuoksi, kun puolisolla tai minulla on ollut niissä ohjelmavastuuta.
Tämän kertaiset juhlat olivat pitkästä aikaa telttajuhlat. Edellisistä varmaan onkin kulunut yli 20 vuotta. Teltta oli pystytetty Vapaakirkon uuden toimintakeskuksen Teopoliksen pihaan. Teopolis sijaitsee ihan Tampereen ydinkeskustassa Yliopiston, Tampere-talon ja Kalevankankaan hautausmaan ympäröimänä. Sinne siirtyivät vuosi sitten Teologinen opisto, kirkon keskushallinto, Päivä Osakeyhtiö ja monet muut kirkon yhteiset toiminnot.
Kesäjuhliamme on ihan viime vuosina kehitetty siihen suuntaan, että monet juhlien tilaisuuksista ovat koko kansalle, niin nuorille kuin aikuisillekin, tarkoitettuja. Yhteisen ylistyksen osuutta tilaisuuksien rakenteessa on lisätty; suurin piirtein jokainen tilaisuus aloitettiin ylistysosiolla. Opetus on kuitenkin edelleen kesäjuhlaohjelman keskiössä. Näissä juhlissa puhujat olivat lähetys- ja Israel-tilaisuuksia lukuun ottamatta kotimaisia ja pääosin vielä vapaakirkollisia. Kirkkokunnan johtaja Hannu Vuorinen saarnasi kahdessa tilaisuudessa, nuorisotyön johtaja Tommi Koivunen samoin, Henna Saarinen piti ehtoollisjuhlan saarnan ja Ida Tsokkinen oli puhujana lauantain myöhemmässä iltatilaisuudessa. Kotimaisina puhujavierailijoina Lutherin kirkon puolelta olivat toiminnanjohtaja Marko Huhtala ja piispa Matti Repo. Lähetysjuhlassa puhui Georgi Zafirov Bulgariasta ja Israel-seminaarissa Michael Yaron Israelista.
Sain juhlien jälkeen seuraavan palautteen perushoitajien SuPer-ammattiliitossa työskentelevältä ystävältäni ja veljeltäni Kristuksessa: ”Kiitos tosi hyvistä kesäjuhlista. La olimme paikalla muut päivät netistä. Rohkea veto rakentaa ohjelma omien puhujien varaan. Oli loistavat opetukset erityisesti la illan Hannun puhe ja su aamun Tommin sekä ehtoolliskokouksessa Hennan puhe. Tommin ja Hannu vahvistivat omaa uskoani siihen että uskallan pistää Sipilälle ja Orpolle entistä enemmän kapuloita rattaisiin. Heidän edustamilleen arvoille en löydä Raamatusta ja Jeesuksen opetuksista tukea. He eivät ole heikon puolella sotessa eikä missään muussakaan.” Jos kiinnostaa, minkälaisilla palopuheilla Hannu ja Tommi sytyttivät ay-johtajan, ne voi kuunnella YouTubesta.
Kesäjuhlien teemana oli # ARVOKAS. Teemaa lähestyttiin monestakin suunnasta, mutta painopisteenä oli Markuksen evankeliumi. Todella paljon arvokasta kristillisen uskon kontekstissa löytyykin. Ainakin yhdessä tilaisuudessa näkökulma oli Jesaja-sitaatti ”Olet arvokas minun silmissäni”. (Sivuutan kommentoimatta sen, että Jumala sanoi tuon Israelille, ei ihmisille yleensä, mutta) olen tuota ajatusta miettinyt itseasiassa vuosia. Me usein sanomme, että Jumala piti meitä niin arvokkaina, että ”antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Mutta ei Jumala poikaansa antanut sen takia, että me olemme arvokkaita, vaan sen takia, että Hän rakasti maailmaa, meitä. Mutta rakastaako Jumala meitä siksi, että olemme arvokkaita? Ei, vaan siksi, että Hän on rakkaus. Jumalan rakkaus on ymmärtääkseni täysin irrationaalia, ei logiikalla ymmärrettävää. Ei Hänellä ole mitään erityistä syytä rakastaa minua; ”hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.” Oikeastaan ainoa asia, mikä tekee meidät arvokkaaksi, on Jumalan rakkaus; ihmisen oma itseisarvo ei ole merkittävä. Jos emme tämän elämämme aikana uudesti synny Hengestä, arvomme iankaikkisuudessa on nolla. Näin taustoittamalla käsitesisältöjä hyväksyn kyllä ajatuksen ”olet arvokas minun silmissäni” kunhan itsekin muistamme itsemme tomuksi, jos meissä ei olisi henkeä, joka on syntynyt Hengestä.
Omat juhlani alkoivat jo torstai-iltana, jolloin Vapaakirkon hallitus piti pitkähkön kokouksen. Erityisenä teemana oli Jyväskylän lähellä sijaitseva Kiponniemen toimintakeskus. Perehdyimme nuorille aikuisille suunnattuun Tulisielukouluun, joka toteutettiin keväällä Kiponniemessä ja joka toteutetaan nyt toisen kerran syksyllä. Luulen tulkitsevani hallituksen yksimielistä näkemystä, kun totean, että Tulisielukoululla ja koko Tulisielubrändillä on tärkeä sija sellaisen ikäluokan tavoittamisessa, joka helposti jää sivuun normaalista seurakuntaelämästä. Annamme täyden tuen Tulisielukoululle ja -konferenssille ja Henna Saariselle, jolla on kirkas työnäky Tulisielusta. Toinen tärkeä osa Kiponniemen terveisistä käsitteli kurssikeskuksen tukirengasta. Sen pitkäjänteinen työ on ollut merkitykseltään ihan ratkaisevaa, kun keskusta on kehitetty.
Perjantaina johdin Vapaakirkon vuosikokouksen. Lauantaina osallistuin aamiaiselle ulkomaisten kesäjuhlavieraiden kanssa ja olin mukana siunaamassa Bulgariaan lähetystyöhön lähteviä Hanna ja Markus Rokosaa, (joista Hanna on Seinäjoen seurakunnan kasvatti. Oikeasti koin vahvaa liikuttumista, kun siinä katselin Hannaa, joka näin seuraa kutsumustaan). Sunnuntaina olin siunaamassa työntekijän valtakirjan saavia ja sitten ehtoolliskokouksessa jakamassa ehtoollista. Velvollisuudet siis jonkun verran määrittivät aikataulujani, mutta ehdin kyllä nauttia myös kesäjuhlaohjelmasta. Minulle aivan erityisen kohottava oli Tampere-talossa pidetty Braxen-kuoron ja ukrainalaisen In Gloriam Deim -kuoron konsertti lauantai-iltana.
