Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fi”Iloitkoon sinussa ne, jotka rakastavat sinun nimeäsi” (Ps. 5: 12)
Voinko tänään iloita rohkeasti Jumalan huolenpidosta, hellästä katseesta ja Hänen juuri minuun, epäonnistuvaan ja syntiseen, kohdennetusta rakkaudesta?
Daavid kirjoittaa rohkeasti tuntien monien epäonnistumisten kautta Jumalan salaisuuksia.
Jumalan nimen tunteminen tarkoittaa Hänen itsensä tuntemista. ”Minä olen” on Jumalan itsensä antama nimi, joka tarkoittaa Hänen olemustaan.
”Minä olen” kertoo Jumalasta, joka on minulle ja sinulle tänään kaikkea sitä, mitä voisimme ikinä tarvita. ”Minä olen” on kuin lämmin ja valoisa juhla-asunto keskellä pimeää ja roudasta huutavaa ulkoilmaa.
Jumalaa voi rakastaa ne, jotka tuntevat Hänen nimensä. Siis ilo ei synny siitä, millainen minä olen, mikä on minun menneisyys, nykyisyys tai tulevaisuus. Ilo ei tule omista onnistumisista tai ongelmien voittamisista eikä sitä vie omat pahimmatkaan virheet tai haasteet.
Ilo syntyy siitä, että meillä on Jumala, joka on olemukseltaan niin valtavan rakastettava. Hän on rakastettava, koska Hän on rakkauden lähde, joka on aina avoinna meille. Rakkauden lähteelle saa tulla vaatteet likaisena, ryysyläisenä, epätoivoisena ja kaikin tavoin vararikossa.
”Minä olen” Jumalan tunteminen tekee Jumalasta läheisen ja rakastettavan. Siihen joka rakastaa ehdoitta, aina ja varmasti, on helppo rakastua.
Olla rakastettuna ja astua kahdenkeskiseen, syvään ja intiimiin rakkaussuhteeseen, voisiko mikään synnyttää enempää taivaallista iloa?
Iloitse siis, rakas lukijani tänään siitä, että sinulla on Jumala, joka on vastaus kaikkiin tarpeisiisi ja jonka raikkaasta rakkauden lähteestä saat juoda tyhjyyteesi loputtomalla janolla.
Julkaistu myös Yksin armosta-sivustolla.
