Kirjoittanut
Seurakuntalaisen vieraskynä-blogissa julkaistaan eri kirjoittajien kirjoituksia.”Elämme erikoisia aikoja, kun kirkon papiksi vihityt työntekijät hyökkäävät avoimesti kirkon opetusta vastaan, ja vika löytyy niistä, jotka Raamattua ja katekismusta vielä jaksavat lukea ja esillä pitää”, kirjoittaa Suomen Raamattuopiston säätiön toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen Seurakuntalaisen Vieraskynä-blogissa.
Keskustelu syyskuisten Inkerin kirkon pappisvihkimysten tiimoilta ei osoita laantumisen merkkejä. Aihe on kirvoittanut esiin liudan päivystäviä dosentteja asiaa kommentoimaan.
Dosentti Niko Huttusen blogiteksti on niin ala-arvoinen, etten oikeastaan halua kommentoida sitä millään tavoin. Suosittelen vain lukemaan dosenttien aatelia edustavan Timo Eskolan ansiokkaan analyysin Huttusen tekstistä esimerkkinä vihapuheesta.
Voimme siis suomalaisissa herätysliikkeissä aivan yhtä hyvin olla vaikkapa amerikkalaisten tai ukrainalaisten tai miksei vaikkapa paavin vaikutuksen alla.
Tuorein esimerkki päivystävästä dosentismista on dosentti Mikko Ketolan tuore puheenvuoro Kirkossa ja Kaupungissa eiliseltä. Ketolan käsittelyssä suomalaisten herätysliikkeiden edustamat perinteiset kristilliset arvot ovat muuttuneet ”Moskovasta kantautuvaksi uskonnolliseksi arvopropagandaksi”.
Näinköhän se on? Putinillako on yksinoikeus perinteisiin perhearvoihin? Hänkö ne on keksinyt?
Suomessa hallituspuolue kristillisdemokraatit edistävät perinteisiä perhearvoja. Yhdysvaltain edustajainhuoneen enemmistö edustaa samanlaisia perhearvoja. Hyvä osa Euroopan valtioiden hallituksista edistää perinteisiä perhearvoja. Suurin osa maailman väestöstä on aika perinteisten perhearvojen kannattajia. Ukrainan itsenäisyyttä puolustava ortodoksikirkko edistää perinteisiä perhearvoja. Voimme siis suomalaisissa herätysliikkeissä aivan yhtä hyvin olla vaikkapa amerikkalaisten tai ukrainalaisten tai miksei vaikkapa paavin vaikutuksen alla.
Miksi herätysliikkeissä edelleen ajetaan perinteisiä perhearvoja? Koska Raamattu ja kirkon klassinen opetus rakentuvat hyvin perinteisille perhearvoille. Itse asiassa Suomen evankelis-luterilainen kirkko edustaa juuri näitä perinteisiä perhearvoja. On aina edustanut.
Lukekaapa huviksenne, mitä kansankirkon virallinen katekismus opettaa neljännen ja kuudennen käskyn kohdalla perhearvoista: ”Jumalan tahto on, että jokaisella lapsella on isä ja äiti.” ”Jumala on luonut ihmiset miehiksi ja naisiksi. Seksuaalisuus on osa Jumalan luomistyötä. Sen tarkoitus on palvella miehen ja naisen välisen suhteen syntymistä ja säilymistä.” ”Avioliitto on perheen perusta. Julkinen sitoutuminen ja yhteiskunnan vahvistus antavat sille turvan. Elinikäisessä avioliitossa miehen ja naisen suhde voi parhaiten toteutua Jumalan tarkoittamalla tavalla.”
Edelliset lainaukset ovat siis kansankirkkomme kristinopista, kirkon virallista ydinopetusta, jonka mukaan muun muassa rippikouluissa tulee kirkkojärjestyksen mukaan opettaa (KJ 3. luku, 19 §).
”Hyökkäyksen kohteena eivät siis ole herätysliikkeet, vaan perinteinen katekismusluterilaisuus.”
Eli aika hyvässä seurassa olemme edustaessamme kristillisiä perhearvoja. Elämme erikoisia aikoja, kun kirkon papiksi vihityt työntekijät hyökkäävät avoimesti kirkon opetusta vastaan, ja vika löytyy niistä, jotka Raamattua ja katekismusta vielä jaksavat lukea ja esillä pitää.
Hyökkäyksen kohteena eivät siis ole herätysliikkeet, vaan perinteinen katekismusluterilaisuus. Jeesuksen sanoin: ”Onhan teillä silmät, ettekö te näe? Onhan teillä korvat, ettekö kuule?”
Lauri Vartiainen
Kirjoittaja on Suomen Raamattuopiston säätiön toiminnanjohtaja.
