Kirjoittanut
Kirjoittaja on Sleyn lähetysjohtaja ja Sanansaattaja-lehden päätoimittaja.Vuodenajoista oma suosikkini on loppukevät. Illat ovat valoisia, puut alkavat vihertää, linnut laulavat ja ilmassa on lupaus kesästä. Valo lisääntyy vielä tulevinakin viikkoina ja viimeiset sinnikkäät lumilämpäreet joutuvat antautumaan auringon lämmittäessä. Ensimmäiset kukkaset julistavat talven vallan murtumista. Pian on kesä.
Mielelläni tarkkailen ja toivon näkeväni myös hengellisen kevään merkkejä. Onhan niitä. Nuorten miesten hengellisestä aktivoitumisesta on puhuttu viimeisten kuukausien aikana. Joko uskallettaisiin puhua herätyksestä heidän keskuudessaan? Herätysliikejärjestöjen yhä läheisempi yhteistyö ja yhteinen hengellinen näky innostavat. Ennen toisilleen hengellisiä tuomioita laukoneet herätysliikkeet paiskaavat nyt kättä ja miettivät yhdessä, miten voisivat parhaiten tavoittaa ihmisiä evankeliumilla. Jumalan sanaan pitäytyvissä messuyhteisöissä osallistujamäärät ovat lisääntyneet, ja erityisesti lapsiperheet täyttävät kirkkosalit. Nuorten leireille tulee väkeä enemmän kuin ennen, ja nuoret haluavat sukeltaa syvälle Jumalan tuntemiseen. Raamatun oppiminen kiinnostaa ihmisiä, ja erilaiset raamattukurssit ovat siksi suosittuja. Ystävien tuki hengelliselle työlle on kasvamassa. Ilmassa on paljon merkkejä kesästä. Jumala on uskollinen eikä ole unohtanut meitä.
Hengellisen kesän tulosta on lopulta kuitenkin vain yksi varma merkki: se, että Herramme lupasi tulla takaisin. Vaikka kaikki luonnollisin silmin nähtävät kevään merkit osoittautuisivat pettäviksi, Raamatun lupaukset seisovat vahvana. Niitä ei voi mikään eikä kukaan murtaa. Voi olla, että Herramme tulee takaisin hengellisen sydäntalven keskelle silloin, kun emme osaa enää edes oikein toivoa. Joka tapauksessa hän tulee, koska lupasi niin. Hänen lupauksestaan me saamme pitää kiinni, ja sillä me saamme rohkaista niin omaa kuin toisten vapisevia sydämiä.
