Kirjoittanut
Tämä on kevyt kesäkolumni juoksemisesta. Niinpä tämän lukeminen on kielletty kaikilta, jotka vihaavat juoksemista, jotka pitävät urheilemista tyhmänä, jotka haluaisivat juosta mutta eivät voi, jotka eivät pidä siitä että toiset kehuvat omilla harrastuksillaan, jotka haluavat lukea ainoastaan hengellisiä opetuksia, jotka eivät ole koskaan kokeilleet juoksemista tai muuta liikkumista tai jotka eivät ole huumorintajuisia. Jos läpäisit testin, voit jatkaa.
Latinankielessä on sanonta ”navigare necesse est, vivere non est necesse”, purjehtiminen on välttämätöntä, eläminen ei. Tämä alun perin roomalaiseen merenkulkuun liittynyt fraasi on saanut sittemmin uusia sivumerkityksiä. Se lähentelee kiinalaista sananpartta ”tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää”. Pidän näistä molemmista lausahduksista, vaikka en ole koskaan purjehtinut enkä hoitanut puutarhaa. Niissä on silti elämän maku.
Juoksemisesta on joskus sanottu, että ”juoksu pidentää ikää”, mutta tällaisenkin olen kuullut: ”Mitä pidempi matka, sitä tyhmempi mies.” Myönnän, että pitkän matkan yhtämittainen hölköttely tuntuu vähän tyhmältä. Mutta siitä saa suuren nautinnon. Vaimoni on joskus todennut, että lenkiltä palaa yleensä tyytyväisempi mies kuin se joka sinne lähti. Keksin ihan itse myös tällaisen ajatelman miettiessäni, jaksanko juosta seuraavan lenkin: ”Kyllä lopun aina jaksaa, mutta jaksaako alun.” Lähtemiskynnyksen jälkeen ensimmäisen kilometrin aikana kroppa on ihan kankea ja ihminen päättää, että tänään juoksee vain korttelin ympäri, mutta kun lihakset lämpenevät ja juoksu alkaa kulkea, ei sitä haluaisi lopettaa ollenkaan.
Elämässä ei ole paljon tärkeitä asioita, mutta juokseminen (tai kävely tai uiminen tai vesijuoksu tai muu liikunta) on yksi niistä. Joskus kiihkeimpinä työvuosina (muutettavat muuttaen: jatkuvat edelleen) ajattelin, että en millään voi tuhlata kallista aikaani sellaiseen hömpötykseen kuin tuntikausien hölkkäämiseen tai kuntosalilla temppuiluun. Onneksi jo kauan sitten tajusin, että ”kaikki muu on turhaa paitsi juokseminen”. Elämän arvot pitää olla jonkinlaisessa järjestyksessä.
Kun nyt aloin täyttää tätä tekstiä sananparsilla, niin miettikääs vielä tällaista: ”Älä laita kaikkia munia samaan koriin.” Tarkoittaa kai, että jos yhdet munat sattuvat putoamaan, osaa jää ehjäksi. Siis elämässä pitää olla erilaisia asioita, jotka pitävät elämässä kiinni. Jos ei saa haasteita työstä, voi saada juoksemisesta. Jos se pitää lopettaa, pitäisi olla joku muu juttu, joka pitää pinnalla.
Minulla ei ole mitään hengellistä motiivia juoksemiseen. Lenkkitossuja vain täytyy ulkoiluttaa muutaman kerran viikossa. Silti joskus sivutuotteena hölkätessä valmistuu puhe tai artikkeli. Keuhkot saavat happea ja päähän tulee uusia ajatuksia. Ja vanhojakin, niitähän puheet usein ovat.
Tämän kolumnin idea muuten syntyi juostessa. Samalla alkoi hahmottua uusi luku seuraavaan kirjaan.
