Kirjoittanut
Kirjoittaja on savonlinnalainen kirjailija ja Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja.Kiimaa, kauhua ja kaunaa. Näillä kolmella k-kirjainsanalla meille myydään Pauli Aalto-Setälän mukaan iltapäivälehtiä. Olen muutaman kerran testannut ja käynyt kyseisiä lehtiä lukemalla tarkkaan läpi numerot ja todennut, että Aalto-Setälän väite pitää paikkansa. Meille tarjotaan koko ajan kiimaa, kauhua ja kaunaa.
Kolmen k:n uutisointi on levinnyt myös muuhun mediaan, myös verkkouutisointiin. K-sanoilla tehdään tulosta. Meitä kiinnostavat ihmisten avio- ja avoerot. Seksiä ja piilopornoa pursuaa joka välistä.
Arkkipiispavaalikeskustelussa muutamat tuskailivat julkista homoseksuaalikeskustelua – vain jatkaakseen itse samaa keskustelua. Pinnallinen, laiska ja ammattitaidoton media laittaa molemmat ehdokkaat stereotypiaan, jonka pohjalta yhtä pinnallisen lukijan on helppo tehdä pinnallinen johtopäätös. Nettikeskustelussa aihe saa valtavan vastausten ryöpyn. Niin Seurakuntalaisessakin.
Julkkisten kihlaukset sekä ”kuka oli kenen kanssa ja jätti kenet” -uutiset kiinnostavat. Ja seksuaalisuuden piti olla jokaisen oma asia.
Kauhua meille tarjoillaan maanjäristyksillä, siepatuilla lapsilla, hotelliin eteiseen tulevilla junilla ja liikenneonnettomuuksilla. Lentokoneen normaali rutiinitarkastus ja koneen kääntäminen takaisin omalle kentälle onkin jo pelottava asia. Entä jos…?
Kauhussa on se hyvä puoli, että sen perusteella on helppo myydä turvallisuutta. Mitä enemmän meitä pelottaa, sitä enemmän meidän pitää miettiä turvalukkoja, vakuutusturvaa ja auton sivuttaistörmäyssuojaa. Kauhua tarjoillaan myös Afgnaistanin kriisinhallintajoukon suomalaisen sotilaan mahdollisella kuolemalla ja unohdetaan, että joka vuosi Suomessa kuolee 2000-3000 miestä viinan väärinkäytön seurauksena.
Kauna on myös hyvä päivittäinen mielialan ylläpitäjä. Mikäpä kiinnostaisi enemmän kuin muiden palkat ja mahdolliset edut? Siksi meille tarjotaan kansanedustajien palkkatietoja, ministeriön osakkuuksia, piispojen etuja ja kunnanvaltuutettujen vuosituloja. Mikä onkaan mukavampi tieto kuin tietää prosentuaalinen palkankorotus.
Hyväosaisten juhlavastaanotot ja köyhien leipäjonot ovat mehevä vastapari. Ehkäpä syystäkin? Vai olivatko ne Fortumin johtajien bonukset kohtuullisia? Onneksi eläkkeelle pääsevät yritysjohtajat sentään pääsevät junissa alennetulla hinnalla…
Ja kaiken lisäksi ahtaajat haluavat muiden kustannuksella ahtaa itselle lisää palkkaa. Kauna ruokkii sopivasti annostettuna meidän alempia tuntoja.
Kiimaa, kauhua ja kaunaa. Elämä tarvitsee päivittäisen annoksen, jotta me jaksamme. Kiima, kauhu ja kauna pitävät mielen virkeänä ja seurakuntaisen siveänä. Vai pitävätkö?
Milloin kiima, kauhu ja kauna tulevat seurakuntia koskeviin uutisiin? Vai ovatko jo tulleet?
