Kirjoittanut
Kiinassa on 280 miljoonaa maan sisäistä siirtolaista. He ovat muuttaneet maaseudulta kaupunkeihin. He kokevat syrjäytyneisyyttä ja paheksuntaa, jopa syrjintää. Kaupungeissa heillä ei ole samanlaisia oikeuksia kuin paikallisilla. Heidän on vaikea hankkia oleskelulupaa, hukou’ta, joka mahdollistaisi heille kaupungin tarjoamat julkiset palvelut, kuten terveydenhuollon.
Kiinan muuttoaalto alkoi 1990-luvulla, kun maaseudulta valtion omistamia yrityksiä suljettiin. 2000-luvulla nuoret muuttivat pois maaseudulta kaupunkeihin. Nuorten perheiden lapset jäivät maaseudun kyliin isovanhempien hoidettavaksi. Ja nyt 2010-luvulla Kiina kohtaa jälleen uudentyyppisen muuttoaallon: isovanhemmat ja lastenlapset muuttavat perässä kaupunkeihin.
Isovanhemmat muuttavat hoitamaan lapsenlapsiaan kaupunkeihin, joissa näiden vanhemmat ovat töissä. Joissakin tapauksissa isä ja äiti työskentelevät eri kaupungeissa, joten isoäiti ja isoisä joutuvat muuttamaan heidän perässään eri kaupunkeihin. Maon aikana laulettu marssilaulu on saanut uuden sisällön. ”kuunnelkaa, lapset kutsuvat, me juoksemme torille, keittiöön juuttuneina me välitämme heistä… Eteenpäin, viimeistä taistoa kohti”. Koska isovanhemman maaseudun eläke ei riitä kaupungin hintatasoon, monet isovanhemmat joutuvat tekemään työtä kattaakseen kulut.
Kristillinen media voi auttaa maan sisäisiä siirtolaisia
Isovanhemmilla uudessa kaupungissa on vaikeuksia sopeutua, mutta koko siirtolaisperhe joutuu kamppailemaan hyvinvoinnistaan – lasten on vaikea päästä hyviin kouluihin. Esimerkiksi Pekingissä vain yksi viidesosa siirtolaislasten kouluista on lisensoitu, mikä tarkoittaa, että opetuksen taso ei ole taattu. Hyvän koulutuksen puutteen lisäksi lasten on vaikea ystävystyä paikallisten lasten kanssa – peräti 86 prosenttia siirtolaislapsista ei ole löytänyt paikallista ystävää.
Asettautuminen suuriin kaupunkeihin kuten Pekingiin ja Shanghaihin on vaikeutunut. Kortteleita, joihin vanhempi väestö maaseudulta muutti, on alettu purkaa parempien asuinalueiden tieltä.
Kiinan uudessa siirtolaisaallossa on se hyvä puoli, että perheet yhdistyvät: isovanhemmat, vanhemmat ja lapset tapaavat toisiaan. Mutta tukea he tarvitsevat. Tässä taas yksi kristillisen median mahdollisuus auttaa. Isovanhemmat ja pienet lapset kenties tarvitsevat juurettomuuteensa eniten apua. Mediatutkimus kertoo, että jopa kiinalaiset seniorit ovat oppineet käyttämään WeChatia, koska siinä voi kommunikoida ilmaiseksi. WeChat-alustalle on kehitelty kristillisiä sisältöjä.
Lähde: The Economist 3–9.12.2016
