Kirjoittanut
Kuluneen viikon aikana valtionjohtajat ovat näyttäneet hyvää esimerkkiä. Ensin ministeri Juha Rehula pyysi anteeksi kaltoinkohtelua, jota huostaanotetut lapset ja nuoret ovat joutuneet kärsimään ja siitä vahingoittuneet. Sen jälkeen presidentti Sauli Niinistö kiitti kotkalaista lukiolaista tämän toiminnasta kiusaamisen lopettamiseksi koulunsa yläasteen oppilaiden keskuudessa.
Kiitos ja anteeksi ovat sanoja, joilla muutetaan maailmaa. Niissä on positiivista voimaa. Positiivinen vaihtoehto on parempi tapa vaikuttaa kuin negatiivinen ja rankaiseva lähestymistapa. Minusta Rehulan ja Niinistön lausumat sanat, anteeksi ja kiitos, luovat osaltaan uudenlaista toimintakulttuuria. Vahvemmassa tai ylemmässä asemassa oleva toimiii mallina ja esimerkkinä. Samoin esimerkki siitä, että vahvempi ottaa vastuun tapahtuneesta ja selvittää yhteisön mahdollisuudet muuttaa toimintatapaansa. Kotkassa lukiolainen oli vahvin. Hän oli ohitettava virallista valtaa käyttävät ja silti sai aikaan muutoksen. Siksi erityinen kiitos hänen rohkeudestaan oli paikallaan.
Erityisten kiitosten lisäksi kiitosta ei viljellä liikaa. Aina voi kiittää jostakin, kun vain oppii huomaamaan kiitoksen aiheet. Haastan sinua ja minua kiittämään useammin, huomaamaan enemmän kiittämisen aiheita yhteisöissamme ja tarkkailemaan, miten se muuttaa ilmapiiriä.
Kaltoinkohtelu on kiusaamisen äärimuoto. Kiusaaminen on vääristynyt käyttäytymistapa, josta on opittava pois. Kiusaaminen ei ole missään olosuhteissa kiusatun syy eikä oikeutettua, mutta kiusattavaksi joutuminen altistaa yhä uudelleen uhrin asemaan joutumisen, ellei kiusattava saa apua. Kiusaajan tai kiusatun siirtäminen ei muuta toimintamalleja eikä yhteisöä. Se on kuin laastarin laittaminen haavaan sitä puhdistamatta.
Tutkitusti kiusaamisesta toipumista edesauttaa, jos anteeksipyytämisen lisäksi kiusatulle hyvitetään tapahtunut vääryys. Tätä pitää tarkastella tapauskohtaisesti eikä luoda hyvitysautomaatteja, jolloin luotaisiin uusi mahdollisuus niille, joilla on silmää oman edun valvonnalle silloinkin, kun eivät siihen ole oikeutettuja. Ymmärräthän tämän oikein? En tarkoita kiusaamisesta syntyneiden vammojen vähättelyä. Samoin on muistettava, että kiusaamiskäyttäytyminen on hätähuuto, jonka taustalla on malli, jossa tuska tuottaa väärää toimintaa.
Surullista on, että hengellisissä yhteisöissäkään ei ihminen ole suojassa kiusatuksi tulemisesta. Kesti pitkään, ennen kuin edes tajusin omalla kohdallani kiusatuksi tulemisen. Ajattelin ansaitsevani saamani kohtelun ja voin huonosti. Oma ratkaisuni oli väistäminen ja luovuttaminen. Hyvityksenä olen ajatellut, että olen saanut sen myötä herkkyyden asettua heikomman puolelle pelkäämättä seurauksia. Tärkeä näkökulma on se, että Herramme on ollut kaikessa kiusattu ja Hän voi kiusattua auttaa.
Uusi kirkkovuosi on alkamassa. Annetaan anteeksi silloinkin, kun väärin toiminut ei sitä tiedä pyytää. Aloitetaan uusi kiittämistä viljelevä kulttuuri ja käytäntö edessä olevan reformaation juhlavuotena.
