Kirjoittanut
Kirjoittaja on laatinut kirja-arvosteluja mm. lehdille ja Ylen radiokanavalle. TV7 kanavalla viisi vuotta lähetetyn viikoittaisen Kirja ohjelman kyljessä syntyi kirjablogi, jossa arvostelut jo yli 700 kristillisestä kirjasta. Kirjablogi on ja kasvaa edelleen osoitteessa www.reijotelaranta.fi.
Uskonpuhdistuksen sanoma tänään II,
Simo Peura, Teesejä ehtoollisesta, Perussanoma 2016
Mitä tapahtuu, kun me polvistumme ehtoolliselle ja otamme vastaan leivän ja viinin, Kristuksen ruumiin ja veren? Riittääkö, että me toteamme nöyrästi, että ”suuri on uskon salaisuus”? Vai olisiko meidän syytä ennen ehtoollisen vastaanottamista pysähtyä pohtimaan, mitä salaisuus pitää sisällään? Tarjolla on nimittäin runsaasti vaihtoehtoja salaisuuden avaamiseksi ja ymmärtämiseksi.
Onko Kristus ehtoollista nautittaessa ”tullut leiväksi”, vai onko hän läsnä ”leivässä ja leivän kanssa”. Vai onko kyse Kristuksen ”hengellisestä läsnäolosta”, yksinkertaisesti ”muistoateriasta”, jolloin leipä ja viini vain ”merkitsevät” Kristuksen ruumista ja verta? Ja tapahtuuko aineiden mahdollinen muuttuminen ehtoollisen asetussanojen vai Isä meidän rukouksen kohdalla vai ehtoollisaineita kohotettaessa tai kellon kilistessä?
Toisen teesinsä ensimmäisessä kappaleessa Simo Peura toteaa: ”Ihmisellä on luontainen tarve ymmärtää, miten tämä on mahdollista. Inhimillinen järki ei kuitenkaan kykene lopullisesti tavoittamaan ehtoollisen salaisuutta.”
Totta. Näin asia varmasti on. Jostain syystä kirkoilla on kuitenkin kautta aikojen ollut pakonomainen tarve yrittää pyristellä vapaaksi sanasta ”salaisuus”. Tapahtumalle on haluttu löytää inhimillinen selitys. Tämän ”kaiken tietämisen tarpeen” tuloksena Herran ehtoollisesta, jonka piti yhdistää kristityt, onkin tullut kirkkoja ja seurakuntia erottava asia. Mutta palataan Simon Peuran teesien parin:
Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura on kokenut Luther-asiantuntija. Tämän kirjansa aihepiiriä hän on käsitellyt syvällisesti mm. osallistuessaan luterilaisten ja katolisten välisiin oppikeskusteluihin, joissa juuri ehtoolliseen liittyvillä tulkinnoilla on tärkeä merkitys. Hänen laaja perehtyneisyytensä myös näkyy kirjan tekstissä. Teologisia käsitteitä ja vierasperäisiä sanoja on mukana runsaasti. Välillä hän harjoittaa piispallista kaitsentaa patistelemalla pappeja tarkoin perehtymään eri kirkkojen ehtoollisteologioiden eroihin. Tavalliselle seurakuntalaiselle riittää tyytyminen uskon salaisuuteen.
Kirjan oppineisuuden ja viisauden keskellä tavallinen ehtoollisvieras helposti hämmentyy. Näinkö vaikeaa ja monimutkaista se on? Jos oma ymmärrys riittää vain ilmaisuun ”Suuri on uskon salaisuus”, niin silloin on parasta hylätä turhat pohdiskelut. On vain nöyränä ja syntisyytensä tunnustaen polvistuttava armahtavan Herran pöytään. Hän kyllä tietää, miten lammastaan ruokkii.
Tässä kirjan kymmenen teesiä, joiden perään olen jälleen poiminut muutaman ajatuksen niiden selityksistä:
Teesi 1: ”Ehtoollisen sakramentti on uskon salaisuus”
Ehtoollisen sakramentti syntyy kun leivän ja viinin yli luetaan Jeesuksen omat sanat, jolloin sana liittyy aineeseen, syntyy sakramentti.
Teesi 2: ”Ehtoollisaineet säilyvät leipänä ja viininä, mutta samalla niistä tulee Kristuksen ruumis ja veri. Tätä ei voi selittää järkiperäisesti – sen voi vain uskoa”
Lutherille tärkeintä oli Kristuksen todellinen läsnäolo leivässä ja viinissä. Tapaa, jolla se toteutuu hän ei nähnyt pelastukselle välttämättömänä uskonkappaleena.
Teesi 3: ”Ehtoollismessua on vietettävä kirkon uskon mukaisesti”
Käsikirjan tekstissä pysymisen on tärkeää. Ehtoollinen on asetettava ja jaettava kunnioittaen; leivän ja viinin kohottaminen, kumartaminen, polvistuminen. Peura kritisoi arkisia ehtoollisenviettoja, joissa aineitten käsittelyssä ja asettamisessa ei riittävästi näy kunnioitus Kristuksen ruumista ja verta kohtaan.
Teesi 4: ”Pyhitetyt ehtoollisaineet pysyvät Kristuksen ruumiina ja verenä, kunnes ne on nautittu loppuun”
Teesi antaa käytännön ohjeita ylimääräisten ehtoollisaineiden käsittelystä sekä hienosyistä eri tulkintojen ruotimista.
Teesi 5: ”Ehtoollisen lahja kuuluu myös sille, joka ei kykene tulemaan messuun”
Diakonikin voi viedä messussa valmiiksi asetetut ehtoollisaineet sairaalle. Tekstissä on perinteen ja tunnustuksen pohjalta tiukka linjaus ehtoollisen viettoon muuten kun messun yhteydessä.
Teesi 6: ”Ehtoollinen on kristitylle kutsu antaa itsensä Jumalan käyttöön”
Tällöin voidaan puhua myös uhrautumisesta. Tässä teologeille varmaankin helposti avautuvassa kohdassa, samoin kuin teeseissä 2, 4 ja 5, olisi maallikon näkökulmasta katsottuna kielten selittämisen armolahjalla ollut käyttöä.
Teesi 7: ”Ehtoollinen on syntisten ateria. Sen oikea vastaanottaminen on Jumalan työtä, Kristuksen uskoa meissä”
Kuka on kelvollinen ehtoollisvieras? Teesi antaa monimutkaisen vastauksen yksinkertaiseen kysymykseen. Jos seurakuntalaiset sisäistäisivät nämä tulkinnat, niin harva esimerkiksi ajattelisi omaavansa ”puhtaan sydämen” ja uskaltautuisi ehtoolliselle.
Teesi 8: ”Ehtoollisvieraat liittyvät toinen toiseensa ja muodostavat Kristuksen ruumiin, jolloin kaikesta tulee yhteistä ja jaettua”
Ehtoollisella syntyvä yhteys on olemukseltaan hyvää tahtovaa rakkautta. Rakkaus merkitsee omasta edusta ja hyödystä luopumista ja toisten parhaan etsimistä ja toteuttamista.
Teesi 9: ”Ehtoollinen on myös lasten ateria”
Lutherin tavoin Peura kannattaa lasten runsaampaa osallistumista ehtoolliselle. Vanhemmat voisivat kastaa leivän viiniin ja antaa sen lapselle. Messussa on oltava tilaa myös lapsille. ”Ehtoollinen jää uskon salaisuudeksi niin lapselle kuin aikuisellekin. Lopulta tärkeää on sittenkin käytäntö: ehtoolliseen osallistuminen on olennaisin osa ehtoollisopetusta.”
Teesi 10: ”Ehtoollisyhteyden puute on koko ajan kipeämpi haava. Yhteyden palauttamiseksi tarvitaan kärsivällistä ja määrätietoista työtä”
Yhteenveto:
Lapuan hiippakunnan piispa ja arvostettu Luther-asiantuntija Simo Peura on kirjoittanut runsain teologisin ilmaisuin ja vierasperäisin sanoin kymmenen teesiä ehtoollisesta. Kirja on hyödyllistä luettavaa jokaiselle, joka miettii, miksi eri kirkkokunnat ja seurakunnat eivät mahdu samaan Herran pöytään. Teologit saavat kysymykseen runsaasti vastauksia. Tavallinen seurakuntalainen puolestaan voi vain ihmetellä, miten Jeesuksen yksinkertaisin sanoin asettamasta ehtoollisesta on voitu saada aikaan noin valtava määrä erilaisia tulkintoja, päätelmiä ja rajoituksia. Onneksi koko maallikon tarvitsema ehtoollisteologia mahtuu virren 225 sanoihin: ” Jeesus, luona armopöydän sinut löydän, siinä mulla kyllin on.” Suuri on uskon salaisuus.
——-
Sarjan ”Uskonpuhdistuksen sanoma tänään” kolmas kirja Leif Eriksonin Teesejä Raamatusta on arvioitu kotisivujeni kirjablogissani osoitteessa goo.gl/GLBF2S
