Kirjoittanut
Kirjoittaja on laatinut kirja-arvosteluja mm. lehdille ja Ylen radiokanavalle. TV7 kanavalla viisi vuotta lähetetyn viikoittaisen Kirja ohjelman kyljessä syntyi kirjablogi, jossa arvostelut jo yli 700 kristillisestä kirjasta. Kirjablogi on ja kasvaa edelleen osoitteessa www.reijotelaranta.fi.J. D. Greear, Menettäjä voittaa, Päivä, 2020
Kirjan sanoman voi tiivistää lauseeseeen: ”Antaessaan opetuslapsilleen lähetyskäskyn Jeesus viestitti, että evankeliumin pystyy viemään kaikkeen maailmaan lähettämällä, ei kokoontumalla.” Tätä periaatetta J. D. Greear perustelee kirjassaan hauskalla, havainnollisella ja selkeällä tavalla. Antaessaan saa, on totta myös seurakunnan elämässä.
J. D. Greear on teologian tohtori ja Summit Church seurakunnan pastori. Lähetykseen ja uusien seurakuntien istuttamiseen keskittyvässä seurakunnassa käy viikoittain runsaat 10 000 ihmistä. Siitä kertyneellä kokemuksella kirjoittaja vakuuttaa, että seurakunta, joka lähettää parhaat voimansa viemään evankeliumia lähelle tai jopa muille mantereille, voimaantuu ja kasvaa myös itse.
Ettei asia jäisi kenellekään epäselväksi, kirjaan on koottu kymmenen periaatetta, jotka auttavat seurakuntaa suuntaamaan toimintaansa niin, että etusijalla on maailman valloittaminen. Ja tuo maailma, joka on tarkoitus valloittaa, alkaa kirkon ulkoseinästä metrin ja kilometrin kerrallaan kaikkiin suuntiin aina maan ääriin saakka.
Greear nostaa esille monia meilläkin jatkuvasti keskustelua herättäneitä kysymyksiä antaen niihin myös vastauksensa. Kristinuskon tulevaisuus on seurakuntalaisten eikä johtajien tai pastorien käsissä. Jeesuksen lupaukset seurakunnan suuruuteen ja voimaan liittyvät tavallisiin ihmisiin, jotka täyttyvät Pyhästä Hengestä ja lähtevät mullistavat maailman, kuten tapahtui Rooman valtakunnassa.
Jälkikristillisessä maailmassa kirkosta vieraantuneita on lähes mahdotonta tavoittaa uusillakaan työmuodoilla tai toimintaa kehittämällä. Tämä merkitsee, että elleivät kirkot ja seurakunnat kouluta jäseniään viemään evankeliumia seiniensä ulkopuolelle, ne menettävät lopulta kaikki kuulijansa.
Pappis- ja pastorikeskeisillä seurakunnilla on taipumus väheksytä sitä, että jokainen kristitty on kutsuttu hengelliseen työhön. Yrittämällä löytää ja lähettää muutamia erityisen kutsun saaneita ja hyvin koulutettuja lähetystyöntekijöitä ne nostavat huomaamattaan hengellisen työn riman niin korkealle, että siitä pääsevät vain harvat yli.
”Anna pois” -seurakunnat sen sijaan madaltavat rimaa. Ne pyrkivät löytämään ja lähettämään lähelle ja kauas tavallisia Jeesusta seuraavia ihmisiä. Ne uskovat evankeliumin levittämisen ja viemisen insinöörien, maanviljelijöiden, kirjanpitäjien, opettajien ja autonkuljettajien käsiin. Mittapuuna ei ole se, paljonko me saamme viikonloppuisin sisälle kirkkoihimme tai seurakuntiimme. Onnistumisen mittapuu on se, mitä nuo ihmiset tekevät kokouksistamme kotiin lähdettyään.
Jumala on pyörremyrsky, joka vetää luokseen, mutta sinkoaa sitten takaisin ulos viemään evankeliumia eteenpäin. Jokainen kristitty on joko lähetystöntekijä tai lähetyskenttä. Kolmatta vaihtoehtoa Greear ei jätä.
Lähetysmotivaatio syntyy vain evankeliumin syvästä, henkilökohtaisesta kokemisesta. Kun hämmästymme sitä armoa, jota Jumala osoitti pelastaessaan meidät, vaivannäkö toisten kohtaamisesta tuntuu pieneltä, Greear selittää. Kun tämä oivalletaan, seurakunta ei vain lähetä lähetystyöntekijöitä. Seurakunta on lähetystyöntekijä.
Todella innostavan, käytännöllisen ja sanottavansa hyvin Raamatulla perustelevan kirjan on suomentanut Anne Leu. Kirja sopii hyvin jokaisen kristityn käteen. Pappien ja pastoreittenkin on se hyvä lukea, etteivät paimenina joudu lampaittensa yllättämiksi.
