Kirjablogi: Kolme miljoonaa aironvetoa ihmiskaupan lopettamiseksi

Julia Immonen, Craig Borlase, Soutaen yli Atlantin, Tavoitteena toivo ja vapaus, Päivä 2020

Useampi ihminen on kävellyt avaruudessa tai kiivennyt Mount Everestille kuin soutanut yli Atlantin valtameren. Ensimmäisenä suomalaisena sen teki Julia Immonen. Lisäksi hän sai yhdessä venekuntansa neljän muun naisen kanssa soutukisassa nimiinsä uuden nopeusennätyksen 45 päivää, 15 tuntia ja 26 minuuttia.

Jo kaikessa edellä mainitussa olisi kylliksi aineksia vauhdikkaan ja jännittävän kirjan kirjoittamiseen. Julialla on kuitenkin tarjota lukijoilleen paljon muutakin kuin vain kymmenmetrisiä aaltoja, meren tuoksua ja sinnikästä Guinnessin ennätysten kirjaan soutamista. Jännittävän yli kolmen miljoonan aironvedon soutu-urakan ympärille punoutuu asioita, jotka ovat jopa paljon suurempia ja koskettavampia kuin mikään urheilusuoritus.

Julian tärkein tavoite soutamisessa ei ollut ennätysten tekeminen tai kuuluisuuden saaminen. Tytön, joka ei ollut paria vuotta aiemmin edes istunut soutuveneessä, sai mielettömän rankkaan ja vaaralliseen yritykseen halu auttaa ihmiskaupan uhreja. Soutupenkillä parin tunnin vuoroja uurastaessaan hän tiesi ponnistelevansa voimansa äärimmilleen, että saisivat tietää, millaista orjuus on meidän aikanamme.

Kun lehdet ja televisiot tekevät ennen matkaa, sen aikana ja erityisesti jälkikäteen Juliasta runsaasti haastatteluja, hän nostaa väsymättä esille oman missionsa: Orjuus on toiseksi suurin rikollisuuden muoto. Sen liiketoimissa pyörii 150,2 miljardia dollaria vuodessa. Noin 21 miljoonaa ihmistä käytetään pakkotyövoimana. Lisäksi 3-9 miljoonaa joutuu muunlaisen hyväksikäytön uhriksi. Orjuuteen houkutellut ja kaapatut tytöt ovat 12 -14 vuotiaita ja jopa muutaman vuoden ikäisillä lapsilla käydään seksikauppaa. Puolen minuutin välein pakotetaan yksi ihminen orjuuteen.

Kirja kertoo Julian elämästä Rovaniemellä vietetystä lapsuudesta lähtien. Perheen muutto Englantiin, omat kasvukivut, perheen kriisit ja omat vaikeudet löytävät avun seurakunnasta. Julian luottamus Jumalaan kasvaa. Järkyttävän elokuvan näkeminen nostaa Julian missioksi orjuuden vastustamisen, joka sai hänet sekä soutamaan että perustamaan järjestön auttamaan orjuuden uhreja.

Kirjan teksti on nuorekasta ja avointa. Julia kertoo omista kriiseistään ja taisteluistaan peittelemättä. Mukana on paljon sellaista, mistä kuka tahansa paikkaansa elämässä hakeva nuori voi löytää rohkaisua ja viisautta. Kun seinä tuntui moneen kertaan nousevan edessä pystyyn, Julia teki tärkeän havainnon: On parempi unohtaa se, mitä emme pysty tekemään, ja keskityttävä siihen, minkä pystymme tekemään. Tämä sopii ikään katsomatta ohjeeksi jokaiselle vaikeuksien ja ylivoimaisten tehtävien kanssa kamppailevalle.

Kirjan lopussa kerrotaan omana lukunaan viisi asiaa, joilla jokainen vastustaa ihmiskauppaa. Julia kehottaa meitä tarkkailemaan omia käsiämme, ostoskäyttäytymistämme, televisionkatseluamme, tietokonettamme ja johtajiamme. Kaikilta näiltä alueilta hän antaa lukijoille selkeitä henkilökohtaisia käytännön haasteita. Erinomaisen ja tärkeän kirjan, jonka Julia Immonen on kirjoittanut yhteistyössä Craig Borlasen kanssa, on suomentanut Mirja Sévon.

Yhteenveto

Julia Immosen kirja Soutaen yli Atlantin on kolme kirjaa samoissa kansissa. Ensimmäinen on Julian kasvutarina rajuine kamppailuineen, pelkoineen, pettymyksineen ja voittoineen. Toinen on jokaisen vesillä liikkujan mukaansa tempaava mielettömän jännittävä kertomus viiden naisen soudusta talon kokoisten aaltojen seassa yli valtameren. Kolmas on se, mikä sai Julian kaiken keskellä täyteen rohkeutta, päättäväisyyttä ja sisua: Hätkähdyttävä kuva tämän ajan häpeätahrasta nimeltä orjuus.