Kirjoittanut
Kirjoittaja on laatinut kirja-arvosteluja mm. lehdille ja Ylen radiokanavalle. TV7 kanavalla viisi vuotta lähetetyn viikoittaisen Kirja ohjelman kyljessä syntyi kirjablogi, jossa arvostelut jo yli 700 kristillisestä kirjasta. Kirjablogi on ja kasvaa edelleen osoitteessa www.reijotelaranta.fi.Danielle Miettinen, Juokse Jaakko juokse! Karas-Sana 2019
Kuinka tämä kirja tulisi arvostella? Mitä nostaisin ensimmäiseksi esille kirjasta, joka on täynnä toinen toistaan suurempia, koukuttavampia ja dramaattisempia aiheita?
Ryhtyisinkö kertomaan järkyttävään onnettomuuteen joutuneesta poliisista, jonka elämä meni sekunneissa pirstaleiksi? Vai keskittyisinkö käsittelemään haurasta miehisyyttä, viiltävää isän ikävää ja alkoholistiperheen sietämätöntä ahdistusta? Tai olisiko syytä aloittaa korostamalla Danielle Miettisen erittäin sujuvaa ja taitavasti rakennettua tekstiä, joka ei kompastele edes repliikeissä? Tai kertoisinko kirjan räväkästä alusta ja lukijaa tehokkaasti otteessaan pitävästä rakenteesta?
Voisin myös aloittaa alleviivaamalla sitä, miten Jaakon tarina on samalla kuvaus monien nuorten miesten ylivoimaiselta tuntuvasta kamppailusta itsensä ja ympäröivien olosuhteiden kanssa. Samalla voisin ihailla sitä rohkeutta, jolla Jaakko kertoo hyvin avoimesti ja intiimisti myös omista kasvukivuistaan ja kompasteluistaan.
Kirja tarjoaa siis runsaasti kiinnostavia langanpäitä, joihin tarttua. Kirjan päähenkilö Jaakko Pirttiaho on erinomainen kertoja. Hänellä on myös paljon kerrottavaa. Terävä muisti ja rehellisyys piirtävät tarkkoja ja monin paikoin riipaisevia kuvia siitä, millaiseen myllerrykseen uskova nuorimies voi lain, evankeliumin ja isän alkoholismin puserruksessa ajautua.
Kirjan tekstiä on ilo lukea. Kerronta on selkeää ja sopivan värikästä. Myös kohdat, joissa Jaakko selvittelee takautumiaan tai selvittelee poukkoilevia ajatuksiaan, on nivelletty tarinaan luontevasti. Vain harva elämänkerrallisista kirjoista pystyy tällaiseen notkeuteen.
Juokse Jaakko juokse on syvästi hengellinen kirja. Lain ja evankeliumin, teoilla hyväksymisen tavoittelun ja täydellisen armon varaan putoamisen painia käydään läpi kirjan. Erikoisuutena ovat kirjan lopussa olevat lyhyet kohtaukset, joissa Jaakko pohtii kahvilan pöydän ääressä elämäänsä seuranaan ensin 25-vuotias itsensä ja seuraavaksi 60-vuotiaan minänsä kanssa.
Lukija kohtaa kirjan parissa Jaakon, joka tekee nuoruuden innolla hengellistä työtä. Jaakon, joka toimii jämerästi ja vaaroja kaihtamatta poliisina, Jaakon, jonka onnettomuus särkee hetkessä epätoivoksi. Jaakon, jonka miehisyys on hyvin hauras ja itsetunto pohjamudissa. Jaakon, joka haluaa olla lapsilleen parempi isä kuin mitä hänellä on ollut. Jaakon, jonka suhde Jumalaan vaihtuu tietämisestä ja suorittamisesta antautumiseksi ja palvonnaksi.
Jaakko Pirttiaho tarjoa rehellisellä avautumisellaan vahvan ja samalla hyvin hienotunteisen samastumisen mahdollisuuden miehelle kuin miehelle. Hengelliset kysymykset, lipsumiset periaatteista, seksuaalisuus, pornon koukuttavuus, avioliiton onni ja onnettomuudet, suhde omiin vanhempiin ja omiin lapsiin nousevat esille samaan aikaan koskettavina kertomuksina ja lukijaa haastavina peileinä. Tällaisena kirja on melkoinen sudenpentujen käsikirja myös naisille, jotka haluavat oppia tuntemaan miestä pintaa syvemmältä.
Tässä on vahva ehdokas niille, jotka kokoontuvat aikanaan valitsemaan ehdokkaita Vuoden 2020 kristillinen kirja kilpailuun.
Yhteenveto
Lukija kohtaa kirjan parissa Jaakon, joka tekee nuoruuden innolla hengellistä työtä. Jaakon, joka toimii jämerästi ja vaaroja kaihtamatta poliisina, Jaakon, jonka onnettomuus särkee hetkessä epätoivoksi. Jaakon, jonka miehisyys on hyvin hauras ja itsetunto pohjamudissa. Jaakon, joka haluaa olla lapsilleen parempi isä kuin mitä hänellä on ollut. Jaakon, jonka suhde Jumalaan vaihtuu tietämisestä ja suorittamisesta antautumiseksi ja palvonnaksi.
