Kirjoittanut
Kirjoittaja on laatinut kirja-arvosteluja mm. lehdille ja Ylen radiokanavalle. TV7 kanavalla viisi vuotta lähetetyn viikoittaisen Kirja ohjelman kyljessä syntyi kirjablogi, jossa arvostelut jo yli 700 kristillisestä kirjasta. Kirjablogi on ja kasvaa edelleen osoitteessa www.reijotelaranta.fi.Seppo Häkkinen, Rohkeasti kristitty, Kirjapaja 2019
Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen on sanansa mittainen mies. Kirjansa nimen mukaisesti hän kirjoittaa rohkeasti siitä, mitä on olla rohkeasti kristitty. Hän ottaa selkeäsi kantaa ja ilmaisee vaikeatkin asiat turvautumatta kiertoilmaisujen savuverhoon.
Kirjan lähtökohta ilmaistaan ryhdikkäästi: ”Piispa on hengellinen johtaja.” Pääotsikkoina kirjassa ovat Lohtu, Armo, Rauha, ja Rohkeus. Nämä pääluvut puolestaan koostuvat neljästä, viidestä muutaman sivun mittaisesta tekstistä. Niissä otetaan kantaa ajankohtaisiin ilmiöihin, tarkastellaan ihmisen elämänkaaren eri vaiheita sekä toimitaan hengellisenä oppaana ja paimenena.
Seppo Häkkisellä on Raamatun ja kristillisten arvojen pohjalta nouseva selkeä kanta ilmaston lämpenemiseen, vanhusten hoitamiseen, käynnissä olevaan valtavaan tradition murtumiseen, ruokahävikkiin, tilanteeseen sekä nuoruuden ihannointiin. Siinä vain muutama esimerkki kirjan tärkeistä ja nasevasti käsitellyistä aiheista.
Nuoruutta ihannoivassa yhteiskunnassa ihmisen arvo nähdään suoritusten ja tehokkuuden kautta. Vanheneminen ja haurastuminen nähdään tappiona ja menetyksenä, ei elämään kuuluvana luonnollisena asiana. Tämä on perussyynä paljon esillä olleeseen ongelmaan:
”Nykyään puhutaan asiakkaista aivan kuin välittäminen, ystävällisyys ja toisen ihmisen kunnioittaminen olisivat ostettavissa kuten maitopurkki tai voipaketti.”
”Kertakäyttökulttuurin mukaan heitetään pois kaikki se, mikä ei ole uusinta mallia tai on rikki. Vanhaa ei kannata arvostaa eikä korjata, koska uuden ja paremman saa halvemmalla. Vanhan ihmisen elämä on jo kulunut, rikki, eikä sitä voi korjata.”
Myös kirkosta ja toiminnasta kirjoittajalla on selkeää sanottavaa:
”Kirkkoamme uhkaa vaara kääntyä sisäänpäin. Seurakunnissamme on helppo löytää voimavarat toisarvoiseen puuhasteluun. Työntekijöillä riittäisi tekemistä ilman seurakuntalaisiakin. Ensimmäisten kristittyjen todistus on tyystin toisenlainen.”
”Kokonainen evankeliumi käsittää sekä Jumalan käskyt että lupaukset. Amputoidussa evankeliumissa on kyse silloin, kun se käsitetään yksinomaan vastakohtana Jumalan laille.”
Tuon tuosta joku kyselee julkisuudessa piispoilta selkeitä ja ymmärrettäviä kannanottoja. Kirjallaan piispa Häkkinen vastaa kyselijöille. Kuten edellä olevat pari esimerkkiä kertovat, piispalla voi olla selkeä kanta moniin polttaviin kysymyksiin.
Lukiessani makustelin tuon tuosta sanaa ”paimenkirje”. Piispojen toiminnassa nimityksellä on vuosisataiset perinteet. On pitänyt nuhdella, puhdistaa opin rönsyjä, panna papistoa järjestykseen, säilyttää lauma koossa, kohentaa kirkkokuria ja paljon muuta.
Tämä paimenkirje on jotain aivan muuta. Tämä paimenkirje ei ole pelkkä ilmava hengellinen tervehdys vailla särmiä ja kiistanaiheita. Piispa Häkkisen kirja on leppoisuudessaankin jämäkkä ja maallisissakin asioissa linjakkaasti hengellinen. Kirja on kuin rohkaiseva tienviitta niin pienemmille paimenille kuin heidän lampailleenkin. ”Tässä on tie, sitä käykää.” (Jes.30:21)
Yhteenveto
Piispa Seppo Häkkinen ottaa kirjassaan Raamatun ja kristillisten arvojen pohjalta nousevalla ja selkeällä tavalla kantaa ilmaston lämpenemiseen, vanhusten hoitamiseen, käynnissä olevaan valtavaan tradition murtumiseen, ruokahävikkiin, tilanteeseen sekä nuoruuden ihannointiin. Kirja on leppoisuudessaankin jämäkkä ja maallisissakin asioissa linjakkaasti hengellinen. Se on kuin rohkaiseva tienviitta niin pienemmille paimenille kuin heidän lampailleenkin. ”Tässä on tie, sitä käykää.”
