Kirjoittanut
Kirjoittaja on laatinut kirja-arvosteluja mm. lehdille ja Ylen radiokanavalle. TV7 kanavalla viisi vuotta lähetetyn viikoittaisen Kirja ohjelman kyljessä syntyi kirjablogi, jossa arvostelut jo yli 700 kristillisestä kirjasta. Kirjablogi on ja kasvaa edelleen osoitteessa www.reijotelaranta.fi.Timo Keskitalo, Risti ja häpeä, Kuva ja Sana 2017
Miksi Raamatussa on kertomus Kaanan häistä, joiden yhteydessä Jeesus muutti veden viiniksi? Miksi Johannes on sisällyttänyt kertomuksen evankeliumiinsa, vaikka se ei sisällä minkäänlaista opetusta, ketään ei paranneta eikä kenellekään anneta syntejä anteeksi?
Jotkut keskittyvät tämän kertomuksen kohdalla puhumaan viinin turmiollisuudesta ja todistelemaan, ettei Jeesus siksi voinut todellisuudessa muuttaa vettä viiniksi. Tätä todistellessa heiltä jää huomaamatta kertomuksen varsinainen ydin: kyse ei ole viinistä vaan häpeästä. Kulttuurissa, missä Jeesus oli mukana häissä, viinin loppuminen olisi ollut sulhaselle suunnaton häpeä. Niin valtava, että se olisi häpäissyt hänet, hänen perheensä ja koko kylän vuosiksi.
Tämä on vain yksi esimerkki raamatunkohdista, joita Timo Keskitalo opastaa meitä tarkastelemaan Lähi-idän kulttuurin ja siten myös muslimien silmin.
Kirjassaan Timo Keskitalo kertoo, että on olemassa kolme kulttuuria. Ne ovat:
– Pelkokulttuuri (Afrikka, Latinalainen Amerikka), Heille tärkeää on voida löytää Raamatusta vahva ja voittoisa Kristus-kuningas, joka on poppamiesten loitsuja voimakkaampi ja tekee siksi ihmeitä.
– Syyllisyyskulttuuri (Eurooppa, Pohjois-Amerikka) Meille keskeistä Raamatussa ovat Jumala tuomarina sekä sovitus ja armo)
– Häpeäkulttuuri (Lähi-itä, Aasia Indonesiaa myöten) Sen piirissä ajatellaan, että kylällä ja yksilöllä on vakiomäärä kunniaa. Häpeä on kuolemaakin kauheampi asia. Kunniaa voi joko kadottaa tai saada eri tavoin lisää. Siksi esimerkiksi marttyyrikuolema on investointi perheen kunniaan. Häpeäkulttuurin ihminen hakee Raamatusta häpeänsä peittäjää.
Häpeä on vahvasti mukana Raamatussa, vaikka meidän toiseen kulttuuriin kuuluvien on sitä vaikea huomata. Eräs esimerkki tästä on juuri kertomus Kaanan häistä. Siinä me keskitymme ihmeen tapahtumiseen, mutta häpeäkulttuurin ihmiset törmäävät siiinä häpeään. Siksi keromusta voisi jopa nimittää häpeäkulttuurin pelastuskertomukseksi.
Luomiskertomuksesta alkaen Raamatussa ovat läsnä häpeä, pelko ja syyllisyys. Meille syyllisyyskulttuurin ihmisille risti merkitsee kauheaa veristä kidutusta ja käärsimystä. Häpeäkulttuurin ihmiselle se on kestämättömän häpeän paikka; alaston Jeesus ristillä kaikkien pilkattavana.
Tätä kirjaa voi täydestä syystä sanoa jännittäväksi ja mukaansa tempaavaksi. Käsitellyt asiat liittyvät niin saumattomasti ja konkreettisesti pakolaiskysymykseen, maahamme tulleitten muukalaisten kohtaamiseen ja heidän ajatusmaailmansa ymmärtämiseen, että kirjaa on vaikea laskea kesken lukemisen käsistään. Kyse on tietoteoksesta, joka tarjoaa aivan uusia näkökulmia tuttuihin teksteihin. Kirjan tulisi kuulua myös jokaisen seurakunnan ja vastaanottokeskuksen käsikirjastoon.
Yhteenveto:
Kirja tarjoaa jokaiselle raamatunlukijalle mahdollisuuden tarkastella lukemaansa tekstiä Jeesuksen, hänen opetuslastensa ja heidän aikalaistensa silmin. Lähi-idän kulttuurin piirteitä avatessaan Timo Keskitalo opastaa lukijoita löytämään oikean tavan kertoa Jeesuksesta ja uskostamme muslimeille. Pieneen kirjaan on saatu selkeässä ja havainnollisessa muodossa valtava tietopaketti, joka on tuiki tarpeen jokaiselle maahanmuuttajia kohtaavalle sekä heitä seurakuntiin kutsuvalle.
