Elämäntaito: Kun Pekka Simojoki väsyi ja aikoi lopettaa, salaperäinen puhelinsoitto sai jatkamaan – ”hän sanoi, että Jumala käski soittaa Simojoelle” Ihmisiä ja ilmiöitä: Britanniassa tehty kysely: Kristityt kokevat syrjintää ja vihamielisyyttä uskonsa vuoksi – konservatiiveilla tilanne pahin

Kirjablogi: Retriitti kansien välissä

 

Peter Scazzero,  Päivästä päivään,  Tunneterve hengellisyys, Päivä 2019

”Vaatimattomassakin repussa voi olla hyvät eväät”, toteaa viisas sanonta. Tähän kirjaan lausetta voi mainiosti soveltaa. Vaatimattoman ulkoasun ja tavallista hieman niukemman sivumäärän (191) tai pehmeiden kansien ei kannata antaa hämätä.  Kirja tarjoaa lukijalleen kahdeksan viikon kiehtovan ja virvoittavan hengellisen matkan Jeesuksen seurassa.

Sansa neliöb. 11.11.-10.12.

Kirjaa lukiessani huomasin pohdiskelevani, onko kädessäni oivaltavalla tavalla toteutettu hartauskirja, vai matkaopas kristityn päivittäiselle vaellukselle? Samalla mietin, mitä lisäotsikon sanalla ”tunneterve” halutaan sanoa? Käsitteet terve ja epäterve hengellisyys ovat toki tuttuja, mutta mitä on tunneterve? Jotain terapointia tai ehkä sielun syvyyksien penkomista ”kymmenellä terveeksi tekevällä tavalla”? Jännittävää.

Päästyäni lukemisessa kunnolla alkuun tuollaiset pohdiskelut kävivät tarpeettomiksi ja pian ne unohtuivat kokonaan. Havaitsin kirjan peiliksi.  Kun luin kirjaa, niin tajusin sen samalla lukevan minua. Tekstin kommunikoiva tyyli ja teemojen taitava rytmi haastoivat ottamaan kantaa ja tarkkailemaan omaa hengellistä vaellustani. Missä vaiheessa oma hengellinen kasvuni on? Mitä uutta voisin tavoittaa, jos malttaisin hetkeksi unohtaa aikataulut, lopettaa alituisen tekemisen ja pysähtyä kuuntelemaan hiljaisuutta?

Peter Scazzero on perustanut New Yorkiin New Life Fellowship -seurakunnan, jossa on jäseniä yli 70 maasta. Tuollaisen eri kansallisuuksista, kulttuureista ja perinteistä koostuvan joukon muokkaamisessa yhdeksi seurakunnaksi tarvitaan varmasti melkoiset määrät sekä syvällistä hengellisyyttä että tunnetason herkkyyttä. Ehkäpä siitä ”kielten sekoituksesta” on peräisin se empaattinen ja rauhallinen ote, jolla kirja on kirjoitettu.

Kahdeksan viikon taival Jeesuksen seurassa tehdään päivittäisinä lukuina. Jokaisella viikolla on oma teemansa. Päivittäisissä luvuissa, joita kutsutaan hetkipalveluiksi, on sama rakenne: Lyhyt hiljaisuus, jonka aikana keskitytään Jumalan läsnäoloon. Raamatunkohta ja sen pohjalta kirjoitettu lukukappale, jota voisi kutsua myös virikepuheeksi. Kysymys mietittäväksi, lyhyt rukous ja lopussa jälleen parin minuutin hiljaisuus. Kirjan on suomentanut Tarja Nieminen.

Mikäli olet ollut joskus päivän tai pari luostarissa tai hiljaisuuden retriitissä, olet kokenut jotain samanlaista, mihin kirja johdattelee lukijansa. Itselle ja omalle rukouselämälle annetaan – tai pitäisikö sanoa – otetaan aikaa. räpläämättä älypuhelinta ja kiirehtimättä heti seuraavaan asiaan. Todella terveellinen ja tarpeellinen kokemus edes kahdeksan päivän ajan!

Yhteenveto

”Vaatimattomassakin repussa voi olla hyvät eväät”, toteaa viisas sanonta. Tähän Peter Scazzeron kirjaan Päivästä päivään lausetta voi mainiosti soveltaa. Vaatimattoman ulkoasun ja tavallista hieman niukemman sivumäärän (191) tai pehmeiden kansien ei kannata antaa hämätä.  Kirja tarjoaa lukijalleen kahdeksan viikon kiehtovan ja virvoittavan hengellisen matkan Jeesuksen seurassa. Lukija houkutellaan antamaan itselleen mahdollisuus irrottautua edes hetkeksi kiireen oravanpyörästä ja älypuhelimen koukusta.