Kirjoittanut
Kirjoittaja on laatinut kirja-arvosteluja mm. lehdille ja Ylen radiokanavalle. TV7 kanavalla viisi vuotta lähetetyn viikoittaisen Kirja ohjelman kyljessä syntyi kirjablogi, jossa arvostelut jo yli 700 kristillisestä kirjasta. Kirjablogi on ja kasvaa edelleen osoitteessa www.reijotelaranta.fi.Eero Junkkaala, Arkeologian aarteita, Katsaus Israelin uusimpiin kaivauksiin, Perussanoma 2019
Ovatko Raamatussa kerrotut tapahtumat ja henkilöt tosia? Voidaanko niiden historiallinen todenperäisyys vahvistaa myös muista lähteistä kuin Pyhän kirjan sivuilta? Eero Junkkaala tarjoaa näihin kysymyksiin hyviä vastauksia. Mitä enemmän tutkimuksia on tehty ja mitä pätevämpiä tutkimusmenetelmiä on kehitetty, sitä luotettavammiksi Raamatussa kerrotut tapahtumat ja henkilöt ovat osoittautuneet.
”Arkeologia ei ole uskontoa vaan historiantutkimusta”, Eero Junkkaala toteaa kirjansa avauksessa. Arkeologian tavoitteena ei ole todistaa Raamattua sen enempää oikeaksi kuin vääräksikään. Kaivauksilla ei voida ottaa minkäänlaista kantaa Raamatun varsinaiseen sanomaan.
Entä löytyykö kaivauksissa Raamatun tapahtumapaikkoja, siellä kuvattujen sotien jälkiä tai Pyhän kirjan henkilöiden nimiä? ”Paljonkin,” vastaa Eero Junkkaala. Monet Raamatusta tutut tapahtumat ja henkilöt, joita kriittinen raamattututkimus on aiemmin pitänyt pelkkinä legendoina, ovat uusimman tutkimuksen tuloksena osoittautuneet historiallisesti tosiksi.
Kirja on kiehtova retki arkeologian periaatteisiin, menetelmiin ja tuloksiin. Eero Junkkaala kertoo kirjansa avauksessa pyrkivänsä ”esittelemään asioita kansanomaisesti ja osittain lehtimiesmäisellä otteella”. Tässä hän on onnistunut erinomaisesti.
Eero Junkkaala osaa herättää lukijan kiinnostuksen arkeologiaa kohtaan. Kirjan parissa minulle virisi halu saada lisää tietoa ja jos mahdollista, päästä joskus tutustumaan joihinkin kirjassa esiteltyihin rauniokumpuihin.
Vaikka olen vuosikymmenten aikana vienyt Israeliin kolmisenkymmentä ryhmää, monien kirjassa mainittujen kaivausten sijainti jäi pelkän arvailun varaan. Kirjan liitteenä oleva kartta olisi ratkaisu pulmaan. Se auttaisi lukijaa sijoittamaan kaivaukset oikeisiin paikkoihin.
Lähi-idän arkeologiaa on tehty jo noin sadan vuoden ajan. Suomesta ensimmäiset suuremmat kaivausryhmät lähtivät Israeliin 1980-luvulla. Yliopistojen ja arkeologisten laitosten lisäksi Israeliin ovat suunnanneet eri puolilta maailmaa myös sellaiset ”kuokkijat” – kuten kirjassa kaivamista nimitetään -, joiden tavoitteet ovat olleet kyseenalaisia tai into suurempaa kuin taito. Molemmista porukoista on kirjassa värikkäitä ja hyvin kuvattuja esimerkkejä.
Ensiksi mainittuun ryhmään kuuluvat ne, jotka pyrkivät rikastumaan löytämillään esineillä tai niiden väärennöksillä. Jälkimmäiseen joukkoon kuuluvat sellaiset arkeologian harrastajat, jotka ovat niin innokkaita todistamaan kaiken Raamatusta löytyvän luotettavuutta, että sortuvat tekemään löydöistään epärealistisia tai suorastaan huimapäisiä tulkintoja.
Kirjan viimeisessä osassa Eero Junkkaala laittaa hakut ja mittanauhat syrjään. Otsikolla ”Löytöjen sanoma” hän vaihtaa tarkastelun suuntaa. Kirjan aiemmissa osissa keskitytään arkeologiaan ja Raamattua katsellaan katseltu sen näkökulmasta. Viimeisessä osassa teologian tohtori Eero Junkkaala arvioi arkeologian löytöjä pappina Raamatun lukijana. Nyt teksteistä nousee esille arkeologin lisäksi vahvasti myös hengellinen opettaja. Kirjan viimeisten lukujen otsikot ovat: Miksi Jeesuksen piti kulkea tuskien tie? Emmauksen tien opetuslapset. Evankeliumi maailmalle Kesareasta.
Yhteenveto
Ovatko Raamatussa kerrotut tapahtumat ja henkilöt tosia? Voidaanko niiden historiallinen todenperäisyys vahvistaa myös muista lähteistä kuin Pyhän kirjan sivuilta? Eero Junkkaala tarjoaa kirjassaan näihin kysymyksiin hyviä vastauksia.
Eero Junkkaala osaa herättää lukijan kiinnostuksen arkeologiaa kohtaan. Merkittävien löytöjen esittelyn lisäksi hän varoittaa uskomasta kaikkea, mitä arkeologian nimissä mediassa kerrotaan. Otsikoihin nousee aika ajoin ”löytöjä”, joiden luotettavuus on kyseenalaista tai kyse on peräti väärennöksistä.
Kirjan viimeisessä osassa Eero Junkaala kertoo hienolla tavalla, millaisin ajatuksin Raamatun lukijan on turvallista seurata nopeasti kehittyvän arkeologian esille tuomia yhä uusia asioita.
