Kirjablogi: Vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa

Onko rukous keino kokea Jumalan rakkautta ja yhteyttä hänen kanssaan, kuten jotkut rukousoppaat painottavat? Vai onko rukous taistelua Jumalan valtakunnan toteutumiseksi maan päällä ja omassa elämässä? Eräänlaista painiottelua, josta puuttuu selkeä tuntu Jumalan välittömästä läsnäolosta, kuten toiset opettavat, Kumpi on oikeassa? Onko rukouksen tärkein muoto levollinen palvonta vai sinnikäs anominen?

Timothy Keller vastaa sanomalla, että molemmat koulukunnat ovat väärässä. Kyse ei ole vastakohdista eikä edes erillisistä kategorioista. Hänen mielestään Raamatun tarjoamat esimerkit osoittavat selvästi, että nöyrä anominen liittyy aina Jumalan ylistämiseen.

Rukous on sekä keskustelua että kohtaamista Jumalan kanssa. Rukous on sekä kunnioitusta että läheisyyttä, sekä taistelua että todellisuutta. Rukous on puhetta Jumalan kanssa, ei pelkästään hänen suuntaansa.

Kirjassa käsitellään rukouksen teologista, kokemusperäistä ja metodologista puolta. Kirja tarjoaa paljon kiinnostavaa tietoa myös eri kansojen ja uskontojen rukouksista ja rukoilemisesta. Toistaiseksi maailmasta ei ole löydetty kansaa tai heimoa, jossa ei olisi jonkinlaista uskoa tuonpuoleiseen ja siihen liittyvää rukoilemista. Tutkimusten mukaan ateisteistakin 30 prosenttia on myöntänyt rukoilevansa joskus.

Keller tarjoaa tälle monen mielestä kenties yllättävälle asialle selityksen: Jumalan kuvana oleminen on sitä, että meidät on luotu heijastamaan häntä ja olemaan yhteydessä häneen. ”Ihmismielessä on jo luonnostaan tietoisuus jumaluudesta. Uskon siemen on istutettu kaikkiin.” (Jean Calvin) Kaikki rukous on loppujen lopuksi reagointia Jumalaan.

Rukoilemista voidaan verrata ihmisten väliseen keskusteluun: Osa keskusteluista on pinnallisia ja kepeitä paljastamatta kummastakaan keskustelijasta kovin paljoa. Jotkut keskustelut taas voivat olla hyvinkin syvällisiä ja intiimejä.

Joskus hiljaisuus on kiusallista. Toisessa tilanteessa yhdessä hiljaa istuminen tai vain toinen toistensa äänetön katseleminen voiva puhua paljon. Hiljaisuus voi kertoa vahvasta keskinäisestä yhteydestä tai olla äärettömän kiusallista.

Syväluodatessaan rukouksia ja rukoilemista Keller lainaa Raamatun, tunnettujen rukoilijoiden ja kirkkoisien tekstejä. Näiden kautta käsittelyyn tulee syvyyden lisäksi myös leveyttä ja avaruutta. Runsaiden viitteiden avulla lukija voi kirjan lopusta tarkistaa, mihin mikin kirjailijan esille ottama tieto tai sitaatti perustuu.

Perusteiden ja teologian jälkeen kirjassa siirrytään käytännön tasolle. Lukijan kanssa opetellaan myös rukoilemista erilaisissa tilanteissa sekä tutustutaan esimerkkien kautta päivittäisiin rukoushetkiin. Lopussa on liitteenä erittäin vaikuttava luettelo rukousta käsittelevistä kirjoista lyhyine esittelyineen sekä selitykset runsaille tekstiviitteille.

Yhteenveto

Kirjassa käsitellään rukouksen teologista, kokemusperäistä ja metodologista puolta. Lukijan kanssa opetellaan myös rukoilemista erilaisissa tilanteissa sekä tutustutaan esimerkkien kautta päivittäisiin rukoushetkiin. Kirja tarjoaa myös kiinnostavaa tietoa eri kansojen ja uskontojen rukouksista ja rukoilemisesta. Toistaiseksi maailmasta ei ole löydetty kansaa tai heimoa, jossa ei olisi jonkinlaista uskoa tuonpuoleiseen ja siihen liittyvää rukoilemista. Tutkimusten mukaan ateisteistakin 30 prosenttia on myöntänyt rukoilevansa joskus.

—

Timothy Keller on pastori ja kirjailija, jolta on aiemmin suomeksi ilmestyneet Päivän kustantamina kirjat Tuhlaaja-Isä (2010), Mihin Jumalaa tarvitaan? – Uskon ja skeptisyyden vuoropuhelua (2011). Kuninkaan risti (2013) ja Hyvää työtä – Jumalan työtovereina (2015).

(linkkinä merkityistä on arvostelu kirjablogissani)