Kirjoittanut
Kirjoittaja on laatinut kirja-arvosteluja mm. lehdille ja Ylen radiokanavalle. TV7 kanavalla viisi vuotta lähetetyn viikoittaisen Kirja ohjelman kyljessä syntyi kirjablogi, jossa arvostelut jo yli 700 kristillisestä kirjasta. Kirjablogi on ja kasvaa edelleen osoitteessa www.reijotelaranta.fi.Timo Pöyhönen, Yhteisöjen kirkko, Karas-Sana, 2019
Kirjoittaessaan mainion kirjan jumalanpalvelusyhteisöistä Timo Pöyhönen on laatinut erittäin hyödyllisen kirjan kaikenlaisten ja kaiken kokoisten yhteisöjen perustajille, johtajille ja vetäjille. Kirja tarjoaa heille kaikille runsaasti tutkittua, käytännöllistä ja koeteltua tietoa.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on tilanteessa, missä uusia ideoita ja toimintatapoja todella tarvitaan. Kirkon jäsenmäärä laskee. Kansa osallistuu laiskasti seurakuntien ydintapahtumina mainostettuihin jumalanpalveluksiin. Tilastoluvut ovat hyytäviä. Jos niistä putsataan pois pääsiäinen, joulu ja konfirmaatiojumalanpalvelukset, niin vuoden 2017 jumalanpalvelusten osallistujamääräksi saadaan keskimäärin 48 084 henkeä. Se on vain reilusti alle prosentti Suomen väestöstä.
Sanottavansa hyvin perustellen Timo Pöyhönen toteaa, että ”laiskassa kansankirkossa” uskonnollisuus rinnastuu julkisiin palveluihin. Jäsenten ei tarvitse tehdä itse mitään. Työntekijöiden ei tarvitse ”myydä” seurakunnan tehtävää. Seurakunnilta puuttuvat jäseniään toimintaan sitouttavat ominaisuudet, mikä merkitsee vääjäämätöntä kuihtumista. Siihen, mitä nuo ”sitouttavat toiminnot” ovat, kirja tarjoaa runsaasti konkreettista tietoa ja ideoita.
Toimivan jumalanpalvelusyhteisön Timo Pöyhönen määrittelee napakasti: ”Aito yhteisö on paljon enemmän kuin toimintamuoto; se on rikas ja monipuolinen ihmissuhteiden verkosto.”
Pöyhösellä on laaja kokemus yhteisöistä sekä niiden jäsenenä että vetäjänä niin Suomessa kuin myös rajojemme ulkopuolella. Tekstissään hän kertoo salailematta myös ideoista, jotka eivät toimineet sekä tavoista, joilla asiat sen jälkeen saatiin rullaamaan.
Timo Pöyhösen teksti on sujuvaa. Asioita ei lähestytä ryppyotsaisesti. Vakaviakin asioita on mahdollista käsitellä huumorin pilke silmäkulmassa. Tästä huolimatta kirja on korostetun johdonmukainen ja tarkasti jäsennelty. Alussa oleva laaja ja yksityiskohtainen sisällysluettelo tekee helpoksi kirjan käyttämisen hakuteoksena ja koppimateriaalina.
Kirja on erittäin hyödyllinen, suorastaan välttämätön kaikille seurakuntien työntekijöille ja vapaaehtoisina toimiville. Miksikö? Vaikkapa siksi, että kirkossa harrastettu puhe vapaaehtoisten tärkeydestä on ollut silkkaa sanahelinää. Mitä muuta voisi ajatella näistä lähtökohdista:
”Vuonna 2017 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan noin 40% suomalaisista on mukana vapaaehtoistyössä (Kansalaisareenan, kirkkohallituksen ja Opetuskeskuksen teettämä tutkimus). Kuitenkin kirkon tilastot kertovat, että vain parisen prosenttia suomalaisista tekee vapaaehtoistyötä kirkon piirissä, ja heistäkin puolet on kuorolaisia.
Syynä heikkoon jamaan ovat mm. työntekijöiden asenteet ja kirkon jäykkä toimintakulttuuri, selviää vuonna 2017 tehdyssä kyselyssä seurakunnille. (Lähde Sakasti.fi) Luvut voisivat olla aivan toisenlaisia, sillä tutkimusten mukaan 20% kaikista nuorista aikuisista kaipaa juuri yhteisöllisyyttä. Ehkäpä tässä on syy siihen, että Jeesuksen opetuslapset olivat kaikki alle 25 vuotiaita, eikä Jeesus itse ollut paljoa vanhempi
Yhteenveto
Erittäin hyödyllisen kirja jumalanpalvelusyhteisöjen sekä kaikenlaisten muiden yhteisöjen perustajille, johtajille ja vetäjille. Kirja tarjoaa heille kaikille runsaasti tutkittua, käytännöllistä ja koeteltua tietoa siitä, miten yhteisöt saadaan kasvamaan ja vetämään nuoria aikuisia ja työikäisiä puoleensa. Alussa oleva laaja ja yksityiskohtainen sisällysluettelo tekee helpoksi kirjan käyttämisen hakuteoksena ja oppi/opetusmateriaalina. Kirjan kirjoittajalla on laaja kokemus yhteisöistä sekä niiden jäsenenä että vetäjänä niin Suomessa kuin myös rajojemme ulkopuolella.
