Kirjoittanut
Kirjoittaja on teologian maisteri ja Lähetysyhdistys Kylväjän viestintäpäällikkö. Hän innostuu helposti ja ihmettelee armoa, ehkäpä koko elämän matkan.Äskettäin sain kirjoittaa haastattelun, jota toivoin keväästä saakka. Kirjanpitäjämme oli nimittäin kahvitauon jutustelussa paljastanut, että aikoinaan hän kävi lähetyskurssin, mutta ei koskaan päätynyt ulkomaille. Lähetyskurssin aikana hän oli ymmärtänyt, että ei ole valmis lähetystyöhön. Uteliaisuuteni heräsi ja halusin ehdottomasti kuulla enemmän.
Haastattelussa sitten selvisi, että vasta työuransa loppupuolella tämä taloushallinnon tehtävissä työskennellyt ammattilainen tuli Kylväjään, samaan järjestöön, jonka kurssille vuosia sitten osallistui.
” Iloitsen, että saan olla mukana näin ihanassa, Jumalan antamassa tehtävässä” hän hehkutti.
Olipa virkistävän erilainen tarina.
Rakastan ihmisten tarinoita ja niiden kertomista. Uudistuneessa Kylväjä-lehdessä haluamme nostaa esiin henkilöitä, jotka usein jäävät katveeseen, mutta joiden panos Jumalan valtakunnan työssä on korvaamattoman tärkeää. Taloushallinnon tarkan asiantuntijan tarina on yksi sellainen.
Toiseksi on tärkeää kertoa, että elämässä kaikki ei mene kuten suunnittelemme. Joku voisi ajatella, että jos lähetyskurssi ei johda työalueelle lähettämiseen, kyse olisi epäonnistumisesta. Mutta Jumala johdattelee omiaan kauniisti ja hän voi avata toisen oven sulkeutuneen tilalle. Ja hän voi ottaa käyttöönsä ne mönkäänkin menneet suunnitelmamme avaten niistä oikopolun hänen a-suunnitelmaansa.
Tarinoiden merkityksen nosti esiin myös uskonnonopettaja, kirjailija ja bloggari Hanna Kivisalo tuoreessa postauksessaan, jossa hän toivoi lisää epäonnistumistarinoita.
”Epäonnistumistarinoita tarvitaan normalisoimaan elämän vastoinkäymiset.
Tarinoita täytyy kertoa niin paljon, että ne muuttuvat tavallisiksi tarinoiksi ja liittävät vastoinkäymiset osaksi onnellista elämää. Hyvät päivät kun eivät ole sen enempää elämää kuin ne toisetkaan – jako on ihmisen keksimä”, Kivisalo kirjoittaa.
Puhumme usein elämästä räsymattona, jossa tummatkin sävyt kuuluvat asiaan, mutta kukapa vaikeuksia, odotuksen aikoja tai sumussa suunnistamista toivoisi kohdalleen. Silti ne kuuluvat jokaisen elämään ja niitä jakamalla voimme löytää toistemme luo.
”Epäonnistumistarinoita tarvitaan ikkunoiksi ihmisten välille ja oviksi, joista myötätunto voi kulkea”, Hanna Kivisalo kauniisti kirjoittaa.
Yhdysvaltalainen pastori Tim Keller puolestaan muistutti Instagramissa, että kärsivät ihmiset ovat useimmiten kaikkein myötätuntoisimpia muita kärsiviä kohtaan. Sen vuoksi tarvitsemme myös kärsimystä, jotta meistä tulisi käyttökelpoisia toisten ihmisten näkökulmasta.
