Kirjoittanut
Kirjoittaja on Uusi Tie -lehden päätoimittajaJEESUS LÄHETTI opetuslapsensa maailmaan tekemään kaikista kansoista opetuslapsiaan kastamalla ja opettamalla heitä. Valitettavasti Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei enää uskalla opettaa. Tässä piilee kirkon nykyisen kriisin ydin.
Kirkko haluaa olla myötätuntoinen ja ymmärtävä rinnalla kulkija. Se osaa kyllä omasta mielestään toimia yhdenvertaisuuden puolesta, edistää vähemmistöjen oikeuksia, vaikuttaa yhteiskunnallisesti ja tavoitella oikeudenmukaisuutta, mutta opettaa se ei osaa.
TAMPEREELLA TOUKOKUUSSA järjestetyt Kirkon juhlat kuvastavat hyvin tätä ongelmaa. Ohjelmassa oli paljon kaikenlaista hienoa, mutta opettaa siellä ei haluttu. Opetuksellista sisältöä oli vähän, ja silloin kun sitä oli, se oli sivuroolissa tai pääsymaksun takana. Tapahtumasta jäi ulkopuoliselle kuva, että halutaan lähinnä esitellä kristillistä kulttuuria.
Ylipäätään julkisuudessa kirkko harvoin esiintyy oma opetus edellä. Kun julkisuuteen päästään, puhutaan hyvän tekemisestä tai rakennetaan kiiltävää brändimielikuvaa kirkosta. On oireellista, jos julkisuuteen mennään joku muu kulma edellä kuin kristinuskon keskeisin opetus. Se kertoo, että sitä hävetään tai sitä ei nähdä tehokkaaksi. Silloin ajatellaan, että joku muu viesti houkuttelee ihmisiä enemmän. Tällainen epäluottamus omalle opetukselle ei voi johtaa hyvään lopputulokseen.
Paras esimerkki opetuksen puutteesta on nykyinen avioliittokeskustelu. Yhtäkkiä kirkko vain lopetti opettamasta omaa käsitystään avioliitosta. Sen sijaan omaksuttiin seksuaalivallankumouksen ajama radikaali avioliittoinstituution purkaminen, ja siitä yritetään nyt tehdä kirkon virallista opetusta. Miten tällaisella strategialla voidaan saada oma viesti läpi missään kysymyksessä tai opettaa mitään asiaa?
Puolestaan silloin kun kantaa otetaan ja jotain opetetaan, se tehdään sellaisessa asiassa, joka muutenkin on jo keskiarvoihmisen ajatusten mukaista. Riskejä ei oteta.
Jälkiteollisessa informaatioympäristössä opetukselliset tavoitteet on asetettava paljon korkeammalle.
AIKAMME VAATII vahvaa kristillistä opetusta. Rippikoulu ei useinkaan enää riitä. Se on hyvä pohja, mutta kristillisen koulutuksen tulisi jatkua läpi elämän aikuisikään asti. Ihmiset ovat keskimäärin yhä koulutetumpia, jolloin rippikoulu on monelle auttamatta liian vähän.
Pelkkä rippikoulu saattoi toimia hyvin maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa, mutta asiantuntijoiden ja tietotyöläisten kansoittamassa jälkiteollisessa informaatioympäristössä opetukselliset tavoitteet on asetettava paljon korkeammalle. Varsinkin kun meillä on uskonnonopetuksen heikentymisen myötä kasvamassa sukupolvi, joka on aiempiin sukupolviin verrattuna varsin tietämätön edes kristinuskon perusasioista.
Kristinusko on alusta alkaen ollut ytimeltään sanomaa, siis opetuksellinen asia. Se on pohjimmiltaan julistusta ylösnousseesta Kristuksesta ja hänen herruudestaan. Tätä sanomaa apostolit lähtivät viemään ja opettamaan. Ilman opetusnäkyä kirkko ei voi tehdä lähetystyötä eikä kasvattaa uusia sukupolvia kristityiksi.
Kirkko, joka ei uskalla opettaa, lopettaa.
Piditkö jutusta? Haluatko lisää? Tutustu Santeri Marjokorven pääkirjoituksiin Uusi Tie -lehdestä.
