Kirkkohistorian tärkein nainen?

Kuka voisi olla kirkkohistorian tärkein nainen? Olisiko se Lyydia, jota on totuttu kutsumaan Euroopan ensimmäiseksi kristityksi?

Vai kenties Prisca, joka toimi Paavalin työtoverina? Vai pitäisikö mennä ihan Magdalan Mariaan saakka, joka sai todistaa ylösnousemuksesta?

Vai olisiko merkittävin Augustinuksen äiti Monica, jonka pojasta tuli yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä teologeista? Vai kenties Konstantinuksen äiti Helena, jolla lienee ollut vaikutus siihen, että poika keisariksi tultuaan lakkautti kristittyjen vainon ja teki kristinuskosta sallitun uskonnon Roomassa?

Suomellakin on ollut omat vaikuttavat naisensa. Jo keskiajalla Pohjolasta lähti Roomaan nainen, joka neuvoi paaviakin. Emme kuitenkaan voi omia ruotsalaisten Pyhää Birgittaa, vaikka mieli tekisi ja vaikka tuohon aikaan kuuluimmekin samaan valtakuntaan. Voimmeko pitää ominamme Marja Kajavaa ja Katri Kukkostakaan, jotka pitivät rohkeasti huolta inkeriläisten hengellisestä elämästä, kun miehet oli viety Siperiaan?

Mutta onhan meillä ainakin Liisa Eerikintytär, jonka hengellinen herätys oli sysäyksenä rukoilevaisliikkeen synnylle. On Lapin Maria, joka auttoi Laestadiusta löytämään armon. Ja Uukuniemen merkillinen herättäjä, horroksissa parannusta saarnannut Helena Konttinen. Ja kun tullaan lähemmäksi meidän aikaamme, on Kettu Vainikainen, joka perusti Helsingin raamattukoulun, Marja-Terttu Tolamo, Raamattuopiston uskollinen äitihahmo, ja Anna-Maija Raittila, jonka virsiä koko kirkko laulaa. Ei kuitenkaan tunnu uskottavalta tarjota heitä tällaiseen kisaan.

Vanhan testamentin naiset eivät varsinaisesti kuulu kirkkohistoriaan. Mutta mielenkiintoisia henkilöitä sieltä löytyy aina kansaansa vaikeana aikana johtaneesta Deborasta Esteriin, kauneuskuningattareen, joka pelasti heimolaisensa vieraassa maassa ja Ruutiin, uskollisuuden perikuvaan.

Entä Mooseksen tai Samuelin äidit? Olisiko pojista koskaan voinut tulla sitä mitä tuli, jos äidit olisivat olleet toisenlaisia? Molemmat joutuivat luopumaan pojistaan varhain, mutta nykytietämyksen mukaan varhaisimmat vuodet ovat kaikkein ratkaisevimmat. Mooseksen äidistä sanotaan, että hän oli ensimmäinen, joka sai äityisrahaa oman lapsensa hoitamisesta. Faraon tytär maksoi siitä, että äiti imetti poikaansa. Poika ime itseensä Jumalan kansan identiteetin ja sellaiset lähtökohdat, että hänet saatettiin kutsua mahdottomaan tehtävään. Rukoilevan Hannan pojasta kasvoi kotona ja temppelissä toinen vanhan liiton suurista johtajista, jota kuninkaat tottelivat.

Eikä miehestä olisi ollut siihenkään tehtävään, joka oli ylitse muiden. Jeesuksen äidiksi valittiin nuori nasaretilainen tyttö. Meitä protestantteja hiukan häiritsee, että katolilaiset ovat niin omineet hänet itselleen, mutta kyllä hän voisi voittaa tämän tittelin, jos kirkkohistorian voisi katsoa alkavan jo hänestä.

Tutkimusten mukaan tärkein hengellinen vaikuttaja on koti. Evankelioimistyö on tärkeää, mutta mikään ei merkitse niin paljon kuin kodin perintö. Ja tuon perinnön siirtämisessä äidillä on usein suurin merkitys. Kun isät on liian usein viimeksi nähty – niin kuin Helsinki Mission puhuttelevissa mainoksissa vanhusten kaipaamat aikuiset lapset – työssä tai harrastuksissa, iltarukous ja pyhäkouluun vieminen on ollut äidin tehtävä. Äiti on välittänyt uskon, toivon ja rakkauden.

Kuka siis on kirkkohistorian tärkein nainen? Äänestän sitä äitiä, joka tänäänkin rukoilee lastensa kanssa iltarukouksen ja opettaa heidät turvautumaan Vapahtajaan.

Se ei tarkoita, etteikö niidenkin elämä ja kutsumus olisi yhtä merkittävä, joiden osaksi äitiys ei tule. Edellä mainituista tärkeistä naisista muutamat olivat naimattomia. Mutta lasten kasvattaminen on tärkein kutsumus niille, joiden osaksi se tulee. Tietysti se tehtävä kuuluu isillekin ja isovanhemmille, meille kaikille.

Jumala kelpuutti miehet seurakunnan johtajiksi ja piispoiksi. Mutta äideiksi kelpaavat vain naiset.

Koko maailmalle olet vain yksi ihminen, mutta yhdelle ihmisille olet koko maailma. Erityisesti lapsellesi.

Äidit nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät, kirjoitti Lauri Viita. Ja opettavat lapsensakin näkemään.

Timo Junkkaala