Kirjoittanut
Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL on kirjeessä kirkolliskokousedustajille esittänyt näkemyksiään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntarakenteen kehittämiseen.
Kirjeessä varsinkin seuraava kohta oli mielestäni jopa hätkähdyttävä:
”Seurakuntarakenteessa tapahtuva muutos, joka johtaa henkilöstön työnantajan vaihtumiseen, on liikkeenluovutus, jolloin henkilöstö siirtyy uuden työnantajan palvelukseen entisin palvelusuhteen ehdoin. Näitä ehtoja voidaan muuttaa vain työehtosopimuksella tai
työsopimuksella.”
Ymmärrän hyvin, että muotoilu ei välttämättä ole syvempi kannanotto JHL:n teologisesta näkemyksestä kirkosta ja seurakunnasta. Kuitenkin, tai ehkäpä juuri siksi, se kertoo siitä, miten kirkkoon suhtaudutaan.
Pahinta on, että näkemys kirkosta liikeyritykseen verrattavissa olevana toimijana ei taida rajoittua Julkisten ja hyvinvointialojen liittoon. Enenevässä määrin Jumalan sanaa eläväksi tekevä ja pelatusta julistava hengellinen yhteisö on muuttunut tehokkuuteen pyrkiväksi organisaatioksi. Ehkä jopa epämääräistä tuotetta myyväksi yritykseksi.
Käsitys ei ole syntynyt tyhjästä. Onhan esimerkiksi pääpaino kirkossa käytävässä keskustelussa ollut aivan muualla kuin kirkon sanoman kirkastamisessa. Pääpaino on ollut rakenteiden kehittämisessä ja osakkaiden aktivoimisessa yrityskuvan muokkaamisessa heidän näköisekseen.
Ajattelen lähinnä keskustelua kirkon keskushallinnon ja seurakuntarakenteiden uudistamisesta ja seurakuntavaaleihin liittyvää ehdokasasettelukampanjaa. Siinähän jonkinlaisena punaisena lankana on ollut, ei Kristuksen kirkon kirkastamista vaan valitun päättäjän mahdollisuus tehdä kirkosta itsensä näköinen. Eli meistä jokaisesta halutaan tehdä muunnelmia Steve Jobsista, jotka tekevät kirkosta hengellisen Apple-yrityksen sellaisine tuotevalikoimineen, jotka vetoavat kuluttajiin.
Tietysti liioittelen. Ei Kristuksen kirkosta ole tullut eikä siitä voikaan koskaan tulla liikeyritys eikä sen sanomasta tuote muiden tuotteiden joukossa. Mutta se ei kylläkään johdu meistä, vaan kirkon Herrasta. Hän on se joka asetta rajat ja se, joka antaa kirkolleen ja meille itse kullekin tulevaisuuden ja toivon. Joskus meidän kauttamme. Joskus meistä huolimatta.
Mutta meidän luomasta kirkostamme voi tulla pelkästään liikeyritys tai tehokas organisaatio. Niin käy jos luovumme Herrasta ja lakkaamme kysymästä, mitä Hän tahtoo. Kirkko ilman Herraa ei ole kiinnipitämisen arvoinen. Olipa se sitten kuinka virtaviivainen, tehokas ja houkutteleva tahansa. Sellaisesta liikkeestä ei vain voi vaan pitää luopua.
Siksi Jumala kehottaa niin kirkollisia päättäjiä kuin kirkkokansaakin valvomaan ja rukoilemaan, jotta Hänen tahtonsa – ei meidän tahtomme – toteutuisi.
