Kirjoittanut
Seurakuntalaisen vieraskynä-blogissa julkaistaan eri kirjoittajien kirjoituksia.Kirkolliskokousedustaja Sammeli Juntunen toteaa kirkolliskokouksessa pitämässään puheenvuorossa, että piispainkokouksen esityksessä kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä olisi totuudellisempaa argumentoida, että Raamatusta huolimatta kirkon on ruvettava vihkimään samaa sukupuolta olevia, sillä samaa sukupuolta olevien avioliitto ei ole raamatullinen.
Julkisuudessa on väitetty, että samaa sukupuolta olevien avioliitto on raamatullinen ja luterilainen. Perustelu menee näin: 1) Raamattu ei sano mitään yksiselitteistä homoseksuaalisuudesta eikä avioliitosta. 2) Raamattu ja luterilaiset Tunnustuskirjat kannattavat rakkauden kaksoiskäskyä. 3) Myös samaa sukupuolta olevien avioliitto toteuttaa rakkauden kaksoiskäskyä. Joten: Se on raamatullista ja luterilaista.
Tuo argumentti perustuu sille, että siinä nostetaan abstraktiotasoa. Sen perusteella sivuutetaan Raamatun ja luterilaisuuden konkreettinen opetus kahdesta eri sukupuolesta avioliitossa.
Jos tällainen abstraktiotason nostoon perustuva argumentaatio hyväksytään, sen jälkeen melkein mitä tahansa voidaan perustella Raamatulla. Tällä tavalla: ”Raamattu ei puhu mitään yksiselitteistä asiasta X. Mutta Raamattu puhuu rakkaudesta, ja X edustaa rakkautta. Joten: Asia X on raamatullista.”
Totuudellisempaa olisi argumentoida, että Raamatusta huolimatta kirkon on ruvettava vihkimään samaa sukupuolta olevia. Mutta tällaista perustelua en ole kuullut keneltäkään muulta kuin Heikki Räisäseltä ja Jari Tervolta. Kuitenkin se toimii paremmin kuin väite, että samaa sukupuolta olevien avioliitto on raamatullista. Koska ei se ole. Raamatussa ei hyväksytä samaa sukupuolta olevien seksiä ja sanotaan, että Jumala on luvannut erityisen siunauksensa naisen ja miehen liitolle.
Piispojen esityksessä todetaan, että kahden rinnakkaisen avioliittonäkemyksen välillä on ”aito teologinen jännite, jopa ristiriita.” Ristiriitaa ei kuitenkaan pyritä ratkaisemaan, esimerkiksi tutkimalla, kumpi näkemys on teologisesti parempi. Näin on siksi, että kirkon ykseys säilyisi.
Miten ykseyden oletetaan säilyvän? Niin sanottu kunnioittavan keskustelun malli nousee keskeiseksi metodiksi. (lainaus) ”Minkäänlainen toisen osapuolen motiivien epäily tai näkemysten leimaaminen vääriksi ei kunnioittavaan keskusteluun kuulu. Niinpä esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parien kirkollisesta vihkimisestä käytävässä keskustelussa on hyväksyttävä, että voimassa olevan avioliittonäkemyksen taustalla ei ole halu syrjiä eikä samaa sukupuolta olevien avioliiton kannattaja pyri mitätöimään Raamattua ja kirkon traditiota.”
Jos tätä noudatetaan, ei ole mahdollista kriittisesti arvioida eri avioliittonäkemyksiä.
Itse voin mielihyvin hyväksyä sen, että uuden näkemyksen edustajien tarkoituksena ei ole Raamatun tai kirkon tradition mitätöiminen. Tuskin sellainen on kirkossa ollut kenenkään motiivina ikinä; ei edes Areioksen motiivina. Mutta kirkon teologisten kiistojen ratkaisemisessa pelkkä hyvä motiivi ei ole ollut riittävä asia. Nykyisinkin pitäisi tutkia, että jospa hyvästä tarkoituksesta huolimatta sittenkin faktisesti mitätöidään Raamatun ja kirkon perinteen kanta, kun opetetaan, että sukupuolella ei ole avioliitossa väliä. Mutta tätä piispat eivät ole tutkineet.
Miksi? Koska ”kunnioittavan keskustelun malli” on noussut kirkon sisäisten erimielisyyksien ratkaisun metodiksi. Tuo metodi eroaa siitä, millä tavalla Tunnustuskirjojen ja kirkkolain mukaan teologiset erimielisyydet pitää kirkossa ratkaista. Niiden mukaan Raamattu on koetinkivi, jolla kaikki opit ja opettajat on koeteltava. Piispat taas sanovat, että koettelua ei saa tehdä. Vääräksi ei saa leimata, ei vaikka Raamattu tai kirkon tunnustus sanoisi mitä tahansa.
Piispojen esitys luo vaikutelman, että perinteinen ja uusi avioliittokäsitys olisivat tasavertaiset vaihtoehdot, joiden välillä kukin voi valita, eikä ketään saa pakottaa muuttamaan kantaansa.
Mutta näkemysten tasavertaisuus on harhakuvitelma. Jos esitys menee läpi, jokaisen seurakunnan on pakko huolehtia siitä, että jokainen samaa sukupuolta oleva pari vihitään avioliittoon. Kirkon avioliittokäytännöstä tulee sukupuolineutraali. Ja se meidän pitäisi kunnioittavan keskustelun mallin perusteella kritiikittömästi hyväksyä.
Arkkipiispa on sanonut, että meitä ei yhdistä avioliittokäsitys, vaan Kristus. Mutta jos hän meidät yhdistää, eikö meidän tulisi kuunnella häntä. Kristuksen mukaan avioliitto on naisen ja miehen välinen.
Sammeli Juntunen
Kirkolliskokousedustaja
Savonlinnan seurakunnan kirkkoherra
