Kirjoittanut
Vuokko Vänskä on pitkän linjan journalisti, jolla on myös kahdenkymmenen vuoden kokemus lähetystyöstä Japanista.Pitäisikö kirkkoon kuulumattomien hautaan siunaamisesta ottaa maksu? Viime viikolla pidetty kirkolliskokous keskusteli Porvoon hiippakuntavaltuuston esityksestä vilkkaasti. Lukuisissa puheenvuoroissa korostettiin, että evankeliumi on ilmaista ja hautaan siunaaminen on kirkollinen toimitus, josta ei peritä maksua. Asiaa ei saatu päätökseen, vaan esitys lähetettiin yleisvaliokunnan valmisteltavaksi.
Viime vuonna lähes viisituhatta kirkkoon kuulumatonta vainajaa siunattiin kirkollisin menoin seurakuntien tiloissa. Kulut kirkolle tästä ovat vuodessa vähintään 1 250 000 euroa. Voidaan kysyä, onko reilua, että kirkkoon kuulumattomat saavat ilmaisen palvelun veroa maksavien kustannuksella.
Hautaan siunaamisen kustannuksia ei pidä sekoittaa hautasijan, hautaan laskemisen tai haudan hoidon kustannuksiin, sillä lain mukaan jokainen kunnan asukas maksaa saman hinnan hautasijasta riippumatta siitä, onko hän kirkon jäsen vai ei.
Kirkkoon kuulumattomia on viimeisten viiden vuoden aikana siunattu hautaan jatkuvasti yhä useampia. Sen arvellaan johtuvan siitä, että kirkko ei peri tilaisuudesta maksua, kun sen sijaan siviilihautajaisia järjestävä Pro-Seremoniat laskuttaa puhujapalvelusta ja musiikista noin 450 euroa. Yksi syy on myös, että seurakunnat eivät yleensä vuokraa kappeleitaan ulkopuolisille saattotilaisuuden järjestäjille.
Toimitusjohtaja Anneli Aurejärvi-Karjalainen Pro-Seremonioista pahoitteli Uudelle Tielle, ettei saattotilaisuuden järjestämiseen arkun äärellä ole muita tiloja kuin seurakuntien omistamat kappelit Helsingin Hietaniemen krematoriokappelia lukuun ottamatta. Hän ei vastusta siunaustilaisuuden maksullisuutta, sillä hän arvelee, että se voisi auttaa eroon uskonnottomien ”pakkosiunauksesta”, jolloin omaiset järjestävät vainajalle kirkolliset hautajaiset vastoin tämän eläessään esittämää tahtoa ja vakaumusta.
Kirkolliskokouksen puheenvuoroissa tuli ilmi, kuinka herkkä tilanne omaisen kuolema ja hautajaisten järjestäminen ovat. Silloin halutaan tukea surevia omaisia aidosti kaikin tavoin, ovatpa nämä tai olipa vainaja kirkon jäsen vai ei. Papin keskustelu omaisten kanssa on osa kirkon missiota. Eläville ihmisille voidaan vielä julistaa evankeliumia.
Siihenkin kiinnitettiin huomiota, etteivät kaikki kirkosta eronneet suinkaan ole ”pakanoita”, vaan joukossa on tunnustavia kristittyjä, jotka harjoittavat uskoaan muissa kirkoissa.
Jos harkitsee eroa kirkosta rahallisista syistä tai mediassa olleen ärsyttävän uutisen vuoksi, kannattaa kuitenkin muistaa, että jokaisen on kuoltava ja lähdettävä viimeiselle matkalle. Luterilaiseen kirkkoon kuuluminen ei takaa välttämättä matkalippua taivaaseen, mutta jäsenetuna on ainakin matka hautaan asti.
