Kirjoittanut
Tukholma-syndrooma on psykologinen tila, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Syndrooman vaikutuksesta kaapatut saattavat puolustaa kaappaajiaan tai auttaa näitä sekä antaa jälkeenpäin näistä myötämielisiä todistuksia.
Syndrooma on saanut nimensä Tukholmassa 23. elokuuta 1973 tapahtuneen Norrmalmstorgin pankkiryöstöä seuranneen panttivanki- ja piiritystilanteen jälkeen. Kuusi päivää kestäneessä piirityksessä kaksi kaappaajaa piti panttivankeinaan neljää pankkivirkailijaa. Uhrien reaktio hämmästytti maailmaa, sillä tilanteen lauettua he halasivat ja suutelivat kaappaajiaan ja pysyivät heidän puolellaan, vaikka kaappaajat tuomittiin vankilaan (Wikipedia).
Muodikkaat poliittiset liikkeet ovat kautta historian onnistuneet kaappaamaan panttivangikseen kirkon, joka mielellään mielistelee maallistunutta mediaa ja viihtyy konsensustieteen käärmeen kuristuksessa, siitä huolimatta, että Jumalan sanassa varoitetaan mukautumasta kulloiseenkin maailmanaikaan (Roomalaiskirje 12:2). Teologiset opinahjot ja leijonanosa niiden kouluttamista piispoista ja papeista eivät usko 1. Mooseksen kirjan alkulukujen ilmeisen historialliseen tekstityyliin, vaan häpeävät luomis-, lankeemus- ja vedenpaisumuskertomuksia sekä Baabelista ja Sodomasta kertovaa dokumentaatiota. He menevät samaan inhimilliseen ansaan kuin Eeva ja Aadam, kun heiltä kysyttiin: ”Onko Jumala todellakin sanonut”?
Rakastuminen alati muuttuvaan ihmistietoon, filosofiaan, on kääntymättömälle ihmiselle kaiken mitta, homo mensura. Hegeliläinen prosessifilosofia määrää kaiken, mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja mitä mieltä on kulloinkin hovikelpoista olla. Se tarkoittaa, että mitään pysyvää ei ole, vaan kaikki muuttuu koko ajan. Mainio analyysi yhteiskunnasta on professori Matti Leisolan kirjassa: Darwin erehtyi – erehtyikö Einsteinkin?
Kirkkokin opettaa nykyään tosiasiana, että maailma on nyhjäisty tyhjästä ja ihminen on kehittynyt pienestä lämpimästä lätäköstä prosessissa, joka kesti neljä vuosimiljardia. Jumalasta tehdään täysin kelvoton luoja, joka tappaa tähtitieteellisen määrän prototyyppejä saadakseen ihmisen aikaiseksi. Seurakunnille jaetussa vuoden 2024 joulukalenterissa todetaan: ”Biologinen fakta: ihminen on eläin. Teologinen fakta: Jumala tuli eläimeksi”. Tieteellinen menetelmä, täysin päinvastoin, todistaa, että maailma rappeutuu ja on matkalla lämpökuolemaan, atomeja ja molekyylejä ei kiinnosta kehittyminen, vaan vain reagointi ja eliöistä häviää informaatio, kun ne jakautuvat.
Luojan poissulkeva tarina maailmasta vaikuttaa ihmisille tärkeämmältä kuin tieteellisen menetelmän tuottama todellinen todistusaineisto, koska parannuksen tekeminen ei houkuttele. Tieteellinen menetelmähän pyrkii selittämään, esimerkiksi luonnossa ilmeneviä tapahtumia toistettavissa olevalla tavalla. Alkuperätiede ei ole tiedettä, vaan ennalta lukittuun, Luojattomaan maailmankäsitykseen perustuvaa filosofointia.
Kirkko on kiinnostuneempi planeetan kuin sielujen pelastamisesta.
Kirkko haluaa vihkiä avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja. Nämä papit opettavat, että ”rakkaus on Jumala”. Näin ei kuitenkaan Jumalan sanassa lue, vaan asia on täysin toisinpäin eli ”Jumala on rakkaus”. Moderni pappi viis veisaa Jumalan sanasta. Kun kysyin kahdelta papilta, mikä on Jeesuksen puheiden pääasiallisen sisältö, vastaus tuli kuin yhteislaukaus haulikon piipuista: ”Rakkaus”! Jeesuksen puheiden pääasiallisin sisältö on varoitus iankaikkisesta kadotuksesta, mutta milloin viimeksi kuulit tätä käsittelevän saarnan? Kirkko ei oivalla, että miehen ja naisen olemassaolo on väkevin mahdollinen todiste silmänräpäyksessä ja äskettäin tapahtuneesta luomisesta. Jeesus totesi ilmeisen turhautuneena (Matteus 19:4): ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’”. Akatemia ei tiedä tuon taivaallista miehen ja naisen alkuperästä, eikä pysty selittämään,
kuinka ihmisen tasaisella vauhdilla rappeutuva DNA voisi säilyä tässä langenneessa maailmassa edes 100 000 vuoden ajan.
Vanha sananlasku, jonka mukaan vaikeneminen on kultaa vaikuttaa opilta, jonka mukaan kirkossa ojentaudutaan. Opetushallitus jakoi, Suomen kulttuurirahaston avustuksella, 12- vuotiaille lapsille suuseksioppan. Katso Sanna Ukkolan loistavasta kolumnista Iltalehdessä 28.11 niin tiedät mistä todella on kysymys. Kirkko tapansa mukaan vaikenee oppaasta, samoin kuin muutkin ”asiantuntijat”, joita ei näytä huolestuttavan se tosiasia, että papillomaviruksen aiheuttamat suun ja nielun syöpätapaukset ovat kovassa kasvussa, uusia syöpä ilmenee noin 250 tapausta vuodessa ja syytä minun ei tarvinne sanoa.
Kirkko on kiinnostuneempi planeetan kuin sielujen pelastamisesta. Joitakin saarnoja kuunnellessa ei tiedä, onko ympäristöaktivistien vai kirkon tilaisuudessa. On täysin käsittämätöntä, että niin sanottu akateeminen eliitti, ja jopa monet herätysliikkeiden saarnamiehet, eivät tiedä luontokadon pääasiallisinta syytä, joka on geneettinen entropia eli DNAn rappeutuminen. Lapsikin ymmärtää helposti, että tekstiä salamavauhtia, kirjain kirjaimelta, kopioitaessa, virheitä syntyy väistämättä ja korjaustoiminnoista huolimatta, virheitä jää jäljelle. Geneettinen entropia on tosiasia, josta voidaan helposti laskea tämän luomakunnan todellinen ikä.
Mihin olemme menossa? On ilmeistä, että maailmanlaajuinen, kaikkia miellyttävä, Gaia-uskonto on tulossa. Kirkon katosta ripustetaan valtava Gaia-maapallo. Maailmaan ajetaan jo Gaia-X talousjärjestelmää. Eräät johtavat talousasiantuntijat ovat myös todenneet, että planeetan pelastamiseen saadaan vauhtia vain perustamalla Gaia -uususkonto, joka tulkitsee maapallon ja sen myötä koko universumin ”eläväksi ja kehittyväksi organismiksi”, joka olisi muuttumassa itsestään tietoiseksi, ja jota meidän tulee ryhtyä palvomaan. Tällaisen tulevaisuuden ennakoi jo Paavali kirjoittaessaan, että Jumalan hylkäämisen jälkeen ryhdytään palvomaan luotua, ja mitä siitä seuraa (Roomalaiskirje 1:25-32). Luettuasi tekstin huomaat, että olemme jo keskellä Paavalin kuvaamaa maailmaa.
