Kirkot kiinni – kaupat ja kapakat auki

Viime lauantaina tartuin toiveikkaana kirkon ovenkahvaan. Jospa tällä kertaa onnistaisi. Ei, Oriveden kirkon ovi oli lukossa niin kuin on ollut monen muunkin kirkon ovet, joita olen parin viimeisen vuoden aikana yrittänyt avata.

Harrastan kirkkojen kuvaamista. Valitettavan usein kirkkoja pääsee kuvaamaan vain ulkoapäin, sillä monet kirkot ovat avoinna vain tilaisuuksien yhteydessä. Lukuisia kertoja olen jäänyt lukitun oven ulkopuolelle. Toki poikkeuksiakin on. Kesäaikaan noin 265 tiekirkkoa on avoinna päiväsaikaan.

Jos joku haluaisi tulla kirkkoon hiljentymään ja rukoilemaan, niin ei onnistu. Sen sijaan Prismaan, Citymarkettiin, Tokmanniin, Saleen, Alepaan, S-markettiin, K-markettiin ja moneen muuhun kauppaan pääsee varhaisesta aamusta myöhään iltaan. Halutessaan kauppaan voi mennä rauhoittumaan myös pitkänä perjantaina, jopa joulupäivänä löytyy avoinna olevia liikkeitä. Niitäkin kauppoja on, jotka ovat avoinna ympäri vuorokauden. Sinne siis hyllyjen väliin miettimään elämän tarkoitusta ja lataamaan akkuja.

Satunnaiselle kulkijalle, levottomalle sielulle, rauhattomalle etsijälle ja lohtua ja turvaa hakevalle löytyy toki muitakin avoimia ovia. Useat ravitsemusliikkeet ja baarit toivottavat kaikenlaiset tallaajat tervetulleiksi aina aamutunneille saakka.

Miksi ihmeessä kirkon ovet ovat Suomessa kiinni? Juu, ymmärrän tulisi järjestyshäiriöitä, ehkä ilkivallantekojakin. Lisäksi siitä aiheutuisi paljon vaivaa ja kustannuksia, jos kirkot olisivat auki aamusta myöhään iltaan öistä puhumattakaan. Työntekijöiden resurssit eivät riitä valvomaan tiloja päivisin, eikä varsinkaan ilta- ja yöaikaan.

Mutta seurakunnanhan muodostavat kaikki seurakuntalaiset, niin työntekijät kuin rivijäsenet. Uskoisin, että vapaaehtoisresurssien avulla kirkkojen ovet voisivat olla useammin auki kuin kiinni.

Kallion seurakunnassa Helsingissä tehtiin päätös Teemu Laajasalon ollessa seurakunnan kirkkoherrana, että kirkon ovet pidetään auki joka päivä. Itä-Savon haastattelussa tammikuussa 2017 Laajasalo totesi, että kirkon ovien auki pitäminen on hänelle sydämen asia ja ettei ovien aukipitämisestä ole aiheutunut sen kummemmin häiriöitä.

Joitakin viikkoja sitten kävinkin Kallion kirkossa. Ovet olivat avoinna. Joku soitti uruilla rauhoittavaa musiikkia. Kirkonpenkissä istui muutamia ihmisiä hiljentymässä. Näin pitäisi olla laajemminkin.

Suljetut ovet ovat viesti: Älä tule tänne. Avoimet ovet ovat kutsu tulla. Jumalalle pyhitetyssä tilassa voi olla helpompi hiljentyä rukoukseen, vaikka Jumalan kohtaaminen ei olekaan paikkaan sidottua. Ja saattaahan olla, että kirkkoon hakeutuu myös ihmisiä, jotka etsivät elämänsä tarkoitusta. Tai kenties ihmisiä, joilla on todellinen sielunhätä. Silloin jonkun pitäisi osata kertoa Jeesuksesta Kristuksesta – kirkon ainoasta aarteesta ja ihmisen ainoasta pelastajasta.