Kirjoittanut
Fossiilit pehmenivät, mutta pehmeneekö evoluutioteoria?
Teoria joka selittää kaiken ei lopulta selitä mitään
Evolutionistien mielestä evoluutio on lopullinen ”totuus”. Se olisi painovoiman kaltainen luonnonlaki. Se selittäisi kaiken. Yleisesti ottaen teoriaa pidetään hyvänä, niin kauan kuin se kykenee ennustamaan asioita kilpailevia teorioita paremmin. Evoluutioteoria on kuitenkin ”liian hyvä ollakseen totta”, sillä se on aina oikeassa, oli havaintoaineisto sitten mitä tahansa.
Tästä seuraa jopa ”viihteellisiä” selityksiä, joista muutama esimerkki
Eläviä poikasia synnyttävä ja ilmaa hengittävä kalalisko olisi kehittynyt munivasta maaliskosta. Se muistuttaa kovasti delfiiniä ja haita, joille se ei ole läheistä sukua, mutta tämä selitetään näppärästi ”konvergentilla evoluutiolla”. Lentoliskot munivat ja jotkut olivat mahdollisesti karvapeitteisiä ja tasalämpöisiä kuten ehkä jotkut hirmu- ja kalaliskotkin. Joutsenlisko synnytti eläviä poikasia. Kaikkien näiden esi – isä, dinosaurukset, linnut ja ihmiset mukaan lukien, olisi ollut kuivalla maalla kävelemisestä innostunut kala, joka kehittyi kuitenkin ensin sammakkoeläimeksi. Miksi kala- ja joutsenliskojen esi-isät sitten myöhemmin tympääntyivät maaelämään ja palasivat takaisin veteen, on uuden tarinan arvoinen. Darwinin pääteoksessa arvellaan, että uimaan mennyt karhu olisi kehittynyt valaaksi. 150 vuotta jatkunut akateeminen evoluutiotutkimus on korvannut karhun virtahevolla. Eräät evolutionistit spekuloivat myös, että jos nisäkäsliskoa ei olisi kehittynyt, voisimme olla dinosaurusihmisiä! Toiset aikovat herättää dinosaurukset henkiin linnun geenejä muuntelemalla. Evolutionistien mielikuvituksella ja tarinoiden sepittämisellä ei näytä olevan rajoja.
Pehmytkudosten löytyminen upottaa evolutionistien tarinat
Eloperäisiä aineita ja jopa eläviä bakteereja ja hiivoja on eristetty monista fossiileista. Ruotsalaistutkijat eristivät kollageenia mosasauruksen luusta ja englantilaistutkijat keratiinia 40 miljoonan evoluutiovuoden ikäiseksi väitetyn liskon nahasta. Paleotsooisten niveljalkaisten kitiinikuoresta on massaspektrometrisellä menetelmällä osoitettu valkuaisainetta. Vuonna 2011 käytettiin röntgenabsorptiospektroskopiaa (XANES) siluurikauden (417 miljoonan evoluutiovuoden ikäinen) meriskorpionin sekä hiilikauden (310 miljoonan evoluutiovuoden ikäinen) skorpionin tutkimiseen ja tuloksia verrattiin modernilla skorpioneilla saatuihin tuloksiin sekä puhtaaseen kitiiniin. Fossiileista voitiin osoittaa kitiini-valkuaisaineyhdistelmän osittain hajonneita jäänteitä.
Dinosaurusolutta
Mielenkiintoinen havainto on elävä hiiva, Saccharomyces cerevisiae, jota professori Raul Cano eristi 45 miljoonaa evoluutiovuotta vanhan meripihkan sisältä ja pani siitä olutta! Hän elvytti meripihkan sisältä myös bakteereja. Hiivat ja bakteerit olisivat evolutionistien mukaan säilyneet hengissä meripihkan sisällä kymmeniä miljoonia vuosia. Tämä on tietenkin täysin mahdotonta, sillä aineenvaihdunnan tarvitsemien entsyymien aminohapot olisivat myös itiöissä muuttuneet 50% – 50% seokseksi oikea/vasenkätisiä molekyylejä. Tämä olisi muuttanut entsyymit toimintakelvottomiksi. Ilmiötä kutsutaan rasemisaatioksi. Se, että elävä hiiva todella tuotti olutta, vahvistaa meripihkan iäksi joitakin vuosituhansia. Meripihkaa kaivetaan joskus melko syvältäkin maakerroksista eli paleosoleista, missä ne ovat alttiina erilaisten mikro-organismien, veden ja eroosion vaikutuksille. Professori Canon laboratoriossa mikro-organismien tunkeutuminen tutkittuun meripihkaan tai kontaminaatio eli näytteiden saastuminen oli tietysti poissuljettu.
Paleosoli ei tietenkään takaa meripihkan ja sen sisältämien hyönteisten hämmästyttävän täydellistä säilymistä jopa 230 miljoonan evoluutiovuoden ajan kuten evolutionistit kuvittelevat
Kultahippu säilyy, meripihka ei. Meripihkakorujen myyjät antavat tarkat ohjeet tämän hauraan aineen säilyttämisestä, sillä se vaurioituu herkästi. Kyseessä ei todellakaan ole mikään ”ikuinen” ja ”reaktiokyvytön materiaali”: http://www.amberjewelry.com/how-to-care-for-amber-jewelry-s/117.htm
Dinosauruslöytöjen aitous on varmistettu huolellisissa tutkimuksissa ja pehmytkudoksia on tähän mennessä havaittu kymmenistä tutkituista näytteistä
Eräässä tutkimusraportissa todetaan, että pehmytkudoksia voitiin eristää noin joka toisesta jurakauden (145,5 – 199,6 miljoonaa evoluutiovuotta sitten) dinosauruksen luusta.
Nyt on näiden pehmytkudosten pitkään ikään uskovien vuoro selittää, kuinka kaikki nämä kudokset olisivat voineet säilyä satoja miljoonia evoluutiovuosia
Miksi kaikki nämä kudokset, solut ja valkuaisaineet eivät ole hajonneet, jos ne ovat satojen miljoonien evoluutiovuosien ikäisiä? Biochemist-ammattilehden arvion mukaan kollageeni ei voisi säilyä edes kolmea vuosimiljoonaa ihanteellisessa nollan Celsius-asteen lämpötilassa. Triceratopsin sarvea peitti muodostumassa vain 30 cm paksu hiekkakivi ja fossiili osittain näkyvissä. Kansakoulupohjaltakin ymmärtää helposti, että tällainen 30 cm paksuinen ”fossiloitunut maaperä tai paleosoli” ei ole mikään ympäristön vaikutuksilta täysin eristetty aikakapseli vaan maahan haudatut luut ”muuttuvat jälleen mullaksi”. 1.Moos.3:19: ” Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.”
Ei olekaan mikään ihme, että näistä havainnoista ei suurelle yleisölle suunnatussa viestinnässä juurikaan puhuta
Asia on ollut tiedossa jo 1960 – luvulta lähtien. Jos fossiilit ja kivikerrostumat, mistä ne on löydetty, osoittautuvat tuhansien vuosien ikäisiksi, johtaa se koko fossiilihistorian ja samalla koko evoluutioteorian uudelleen tulkintaan.
Evolutionistien koottuja selityksiä
Biofilmiä?
Ensimmäinen evoluutioteorian kannattajien selitysyritys kudosten olemassaololle oli väite, että kyseessä eivät olisi dinosaurusten alkuperäiset kudokset, vaan näytteessä olevien bakteerien muodostama biofilmikerros.
Miksi evoluutioteoriaan uskovat biokemistit turvautuivat tähän pelastusrenkaaseen? Koska he ymmärtävät heti, että evoluutioteoria kumoutuu, jos eloperäiset kudokset osoittautuvat alkuperäisiksi!
Biofilmiväitteen kumoaminen oli helppoa, kun pehmytkudosten eri valkuaisaineet oli tunnistettu. Tohtori Mary Schweitzer, joka löysi pehmytkudokset ensimmäisenä, on myös kumonnut biofilmiväitteen. Hän ei siis epäile näytteiden alkuperäisyyttä, mutta uskoo niiden säilyneen jollakin tuntemattomalla tavalla yli 65 miljoonaa vuotta. Tämän vuoksi Schweitzer arvostelee kreationisteja tutkimustulostensa väärinkäytöstä, kun he tulkitsevat pehmytkudosten säilymisajan vain tuhansiksi vuosiksi. Nämä kriittiset kreationistit ovat myös biokemistejä.
Mikroskoopissa voidaan nähdä tyypillisiä luukudoksen soluja, osteosyyttejä, ja niiden soluelimiä! Millä mekanismilla bakteerit olisivat rakentaneet kopion osteosyytistä soluelimineen? Osteosyytti on äärimmäisen monimutkainen solu. Ja jos bakteerit olisivat tämän tehneet jollakin tuntemattomalla mekanismilla, kyseessä olisi ollut myös eloperäinen rakenne, joka ei säilyisi yhtään pehmytkudoksia paremmin! Lisäksi on syytä muistaa, että biofilmi – rakenteet ovat eläviä eli aina jatkuvassa muutoksen tilassa.
Hauska yksityiskohta on vastaväittäjien yritys selittää näytteistä löydetty kollageeni – valkuaisaine bakteerien tuottamaksi ”kollageenia muistuttavaksi” aineeksi. He tekivät hiilen isotooppi C14 analyysin siitä, ja se osoitti kudoksen olevan nuorta ja tämä todistaisi kudoksen olevan tuoretta biofilmiä. Näin he itse asiassa samalla huomaamattaan todistivat dinosauruksen kollageeni – pehmytkudoksen olevan iältään tuhansia, ei miljoonia vuosia! Bakteerien tuottama kollageenia muistuttava aine voidaan nimittäin erottaa aidosta kollageenista immunologisin menetelmin. Evolutionistien epätoivosta kertoo väite, jonka mukaan näytteen päälle olisi pudonnut muruja tutkijoiden eväsvoileivistä!
Toisen selitysyrityksen mukaan näytteessä olevan hemoglobiinin rauta voisi muodostaa eräänlaisen ”rakennustelineen” joka pitäisi kudoksia ja valkuaisaineita koossa formaldehydin tapaan
Olisiko rauta siis balsamoinut kudokset kuin muinaisen Egyptin muumiot? Tämäkään selitys ei pysy koossa, kun sitä tarkastellaan lähemmin. Rauta ei ole edes kudoksia säilövän formaldehydin veroista, eivätkä kudokset säilyisi 65 vuosimiljoonaa edes formaldehydissä. Kuolleita balsamoivat tietävät, että balsamointi ei säilytä kudoksia, vaan ainoastaan hidastaa niiden hajoamista. Väkeväkään rautaliuos ei toimisi kymmenien vuosimiljoonien ajan.
Evolutionistien molekyylikello pysähtyi
Valkuaisaineissa olevat aminohapot asparagiini ja glutamiini edellyttäisivät lisäksi 65 miljoonan vuoden ”vedetöntä” jaksoa, jotta ne säilyisivät kemiallisesti. Ne ovat nimittäin herkästi reagoivia! Tässä evolutionistien ”molekyylikello” näyttäisi pysähtyneen 65 miljoonaksi vuodeksi!
Dinosaurusten luut ovat maanneet huokoisessa hiekkakivessä ja joutuneet kosketuksiin veden kanssa. Vesi myös purkaa valkuaisaineiden aminohappojen väliset kemialliset sidokset. Molekyylien ja atomien välinen lämpöliike ja ympäristön taustasäteily hajottaa lopulta kaikki kudokset ja tämä tapahtuu myös hapettomassa, vedettömässä, mikrobittomassa ja pakastetussakin näytteessä. Myös ’laavakiven sisällä’ tai ’fossiloituneessa maaperässä’. Eloperäistä, satoja miljoonia vuosia säilyvää, ”reaktiokyvytöntä ainetta” ei yksinkertaisesti ole olemassa.
Vastaväittäjät selittävät usein, että kyse on kivettyneistä eli mineralisoituneista pehmytkudoksista
Kivettyneitä kudoksia on tietysti myös löydetty. Niissä eloperäiset aineet ovat kulkeutuneet pois ja korvautuneet mineraaliaineksella. Tämän on tietysti pitänyt tapahtua hyvinkin nopeasti, jotta yksityiskohdat ovat säilyneet. Tiedetään, että mineraalipitoiseen lähteeseen pudotettu kanan luu kivettyy muutamassa viikossa. Tässä blogissa ei kuitenkaan puhuta kivettyneistä pehmytkudoksista vaan alkuperäisistä pehmytkudoksista.
Mielenkiintoista on myös, että eri kerroskivilajit tai ”fossiloitunut maaperä” ovat silmämääräisesti varsin samannäköisiä, vaikka niiden iän väitetään eroavan satoja miljoonia vuosia
Muta, savi, hiesu, hiekka ym. on ikään kuin sementoitunut kovaksi kiveksi. Säilyisikö mikään sementti täysin samannäköisenä vaikkapa 500 miljoonaa vuotta? Tulvaan viittaavaa virtakerroksellisuutta on usein nähtävissä kerrostumissa. Niiden välistä puuttuu ”geologisten aikakausien” edellyttämä miljoonien vuosien eroosio. Mikroskooppinen tarkastelu osoittaa lisäksi, että ne ovat poimuttuneet vielä pehmeinä ollessaan, ennen kovettumistaan. Lisätietoja geologi Pekka Rahkilan kirjassa ’Säihkyvät kivet’.
Biokemia, biofysiikka ja lämpöoppi eivät salli poikkeuksia
Samat fysiikan ja kemian lait, jotka vääjäämättömästi hajottavat pehmytkudokset, vahvistavat samanaikaisesti sen, että soluja ja pehmytkudoksia ei voi myöskään syntyä itsestään ”alkuliemestä” ilman solun koneistoa, energiaa ja bio-ohjelmia. Mistä eloperäisiä kudoksia rakentavat solut olisivat tulleet, on evolutionisteille täysi arvoitus. Jokainen biokemisti tietää mistä syistä aineen ja elävän solun välillä on ylikäymätön kuilu!
Kudosten, solujen ja eloperäisten aineiden säilyminen fossiileissa osoittaa, että kyseiset kudokset ovat äkillisesti hautautuneet joitakin vuosituhansia sitten. On mahdollista, että ne olisivat säilyneet 4300 vuotta, mahdotonta sen sijaan on niiden säilyminen yli 3 miljoonan vuoden ajan! Ainoa seikka, mikä estää tutkijoita hyväksymästä tätä tosiasiaa on ennakkositoutuminen evoluutioteorian vuosimiljooniin. Kyseessä eivät siis ole tieteelliset perustelut vaan maailmankatsomukselliset seikat. Tieteelliset perustelut sen sijaan vahvistavat Jumalan Sanan mukaisen maailmanhistorian aikataulun oikeaksi.
Alkuliemestä Aadamiksi – evoluutio on muuttunut sokeaksi auktoriteettiuskonnoksi
Tehdyt löydöt ja fossiilien tieteellinen tutkimus vahvistavat Raamatussa kuvatun vedenpaisumuksen ja sen jälkikatastrofit todennäköisiksi tapahtumiksi. Tarvitsee vain ottaa nenältään evoluutiosilmälasit pois ja arvioida kumpaan maailmankatsomukseen tutkimustulokset parhaiten sopivat!
Maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen kieltäminen on sekä ateistisen että teistisen evoluution eli eräiden kristillisten piirien suosiman ”Jumalan ohjaaman evoluution” kulmakivi
Jos vedenpaisumusta ei ole tapahtunut, valehteliko Jeesus kun Hän puhuu Nooan päivistä (Matt.24:37, Luuk.17:26)? Mielenkiintoista on, että moderni geologia on tekemässä paluuta toisiaan seuranneisiin luonnonmullistuksiin ja katastrofeihin kerroskivilajien synnyn selittäjinä, koska mullistukset selittävät parhaiten niiden synnyn. He kuitenkin katsovat, että näiden geologisten mullistusten välillä olisi kulunut vuosimiljoonia. Kun Arizonan Suurta kanjonia katsoo, mullistusten välinen, miljoonien vuosien kerrostumien kohtauspintojen välinen, eroosio kuitenkin puuttuu tai on vähäistä sopien toinen toistaan seuranneiden jättitsunamiaaltojen aiheuttamaksi. Kerrostumat ovat mitä ilmeisimmin syntyneet toinen toistaan seuraten nopealla aikataululla.
Suuren kanjonin kerrostumissa on runsaasti merieläimiä
Grand Canyon on muodostunut kun kerrostumat vielä olivat pehmeitä. Vedenpaisumuksen vesimassat syövyttivät kanjonin sivuhaaroineen valtamerialtaisiin virratessaan. Psalmi 104:5-8: ”Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti. Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet. Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon; vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut”. Colorado – joki ei ole kanjonia kovaan kiveen uurtanut. Vastaavia kanjoneita ja vuorijonoja puhkaisevia muodostumia (water gaps) on maailmassa paljon.
Evolutionistien tarinat fossiilien synnystä eivät vakuuta
Fossiileja ei synny nykyään muinaisessa mittakaavassa. Jos asteroidin aiheuttama luonnonmullistus surmasi dinosaurukset 65 miljoonaa vuotta sitten, miksi se ei samalla surmannut krokotiileja, sammakkoja ja kilpikonnia? Monet dinosauruslajit olivat kalkkunaakin pienempiä.
Nykytilanne on selväsanaisesti ennakoitu 2. Pietarin kirjeen 3. luvussa
”Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ’Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta (tämä voi viitata evoluution maailmankuvaan). Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen”. Katso myös 1Piet.3:20 ja 2Piet.2:5. Maailma pilkkaa Raamatulliseen luomiseen ja vedenpaisumukseen uskovia avoimesti, teistiseen evoluutioon uskoville nauretaan vasta nurkan takana.
- Moos.20:11: Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on
Tämän tekstin Jumala kirjoitti omalla sormellaan kivitauluun, jonka Hän antoi Moosekselle. Päivä on hepreaksi yom. Kun siihen liittyy luku; ensimmäinen, toinen … (410 kertaa Raamatussa luomiskertomuksen ulkopuolella sekä yksikössä että monikossa), se on aina 24 tuntia. Samoin kun siihen liittyvät sanat ’ilta ja aamu’ ilman päivä – sanaa (38 kertaa Raamatussa), se on aina 24 tuntia. Jos illan ja aamun yhteydessä käytetään lisäksi sanaa päivä (23 kertaa Raamatussa), se on aina 24 tuntia. Kun sanaa yö käytetään päivän kanssa (52 kertaa Raamatussa), se tarkoittaa myös aina yhtä vuorokautta. Paremmin ei pystyisi tekemään selväksi, että luomisen päivät olivat vuorokausia. Jos Jumala olisi halunnut ilmaista, että luomisen päivät olivat miljardeja vuosia, olisi Hän pystynyt varmasti sen sanomaan.
Voi myös pohtia, kuluisiko Kaikkivaltiaalta taas 4 miljardia vuotta ihmisen askartelemiseen häntä edeltäviä harjoitustöitä tappamalla, kun Hän luo ”uudet taivaat ja uuden maan”. Jesaja 65:17: ”Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu” ja 66:22: ”Niinkuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, pysyvät minun kasvojeni edessä, sanoo Herra, niin pysyy teidän siemenenne ja teidän nimenne”.
Luomiskertomuksia Raamatussa on tietysti vain yksi. Genesiksen 2. luku on 1. luvun kommentointia useiden juutalaisten tutkijoiden mukaan. He ymmärtävät heprealaisen kerronnan tyylin. Luomis- ja vedenpaisumusteemoihin palataan Raamatussa myöhemmin satoja kertoja! Jumalan sana ja evankeliumi menettävät merkityksensä ilman luomista, kuoleman tuloa syntiinlankeemuksessa, vedenpaisumusta ja profetiaa ’vaimon siemenestä’ (1.Moos.3:15).
Jeesus sanoi, että hänen tulemustaan edeltää Nooan ja Lootin päiviä muistuttava maailmantilanne:
Matt.24:38-39: ”Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva”. Luuk.17:27: ”he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki”.
On hyvä huomata, myös: Luuk. 17:28: ”Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat”. Valvova kristitty ei voi olla huomaamatta, että maailman moraali on palannut Sodomaan ja Gomorraan. Eduskunta siirsi Suomen Lootin päiviin marraskuussa 2014 äänin 105 – 92 ja tämän seurauksena siunaus on poistunut maamme päältä.
Lisätietoja ja viitteitä alla olevista lähteistä (ensimmäisen linkin tuoreen teemanumeron artikkelikokonaisuus sisältää 300 viitettä, jotka löytyvät lukemalla artikkelit, jotka valitettavasti ovat maksullisia) ja youtube esitykseni aiheesta:
https://creationresearch.org/index.php/component/k2/item/118
ja luominen.fi
https://www.youtube.com/watch?v=DM7f2NQWdyQ
https://www.youtube.com/watch?v=PpxHUY-vF38
