”Kielemme tekee meidät vahvoiksi, meillä on sana hallussamme, kukaan ei voi meille mitään!” Luen taas Psalmien kirjaa läpi, ja tuo 12. psalmin viides jae on seurannut minua jo kaksi viikkoa. Myönnän, se on irrotettu taustastaan. Psalmin kirjoittajan ajatuksissa siihen kuuluu olennaisesti edellinen jae, mutta sen voit lukea itse. Minussa jäi kaikumaan juuri viidennen jakeen asenne. Siinä puhuu tämän ajan henki.
Olen seurannut viimeisen vuoden ajan melko paljon Iltalehden uutisointia. Tuntuu siltä, etten ole ainoa, sillä Iltalehti kertoi 1.3., että sen juttuja luetaan enemmän kuin minkään muun suomalaisen median. Lukijamäärä kasvoi viime vuoden lopulla yli 300 000 ihmisellä. Syynä tähän lehden edustaja näkee kovan työn. ”Olemme työskennelleet kovasti laadukkaan ja kiinnostavan sisällön eteen”, uutispäätoimittaja Perttu Kauppinen sanoo.
Vain vähän aiemmin, 25.2. klikkasin minäkin auki Iltalehden otsikon, jossa kerrottiin, että ”Perheenäiti Anna, 40, raivostui – Ylen lastenohjelmassa törkeän rasistista kielenkäyttöä: ”Lapsellekin tuli paha mieli”. Jutusta – jossa sinänsä oli haastateltu ansiokkaasti monia eri tahoja ja tuotu esiin erilaisia näkemyksiä – selvisi, että kyseessä oli 90-luvulta peräisin oleva Peppi Pitkätossu -kuunnelma. Törkeän rasistinen kielenkäyttö tarkoitti, että kuunnelmassa puhuttiin Pepin isän tittelistä etelämeren saarella alkuperäisellä, tuohon aikaan vielä hyvin neutraalilla nimityksellä. Selvisi sekin, miksi lapselle tuli paha mieli: Lapsi olisi halunnut kuunnella kuunnelman loppuun, mutta koska äiti piti ohjelmassa käytettyä sanaa täysin sopimattomana, hän keskeytti kuunnelman ja sanoi, että ohjelma meni jumiin. Loppupäätelmä oli se, että ”lapsellekin tuli siis paha mieli Ylen vuoksi.”
Mieleeni palasi viime huhtikuussa Iltalehden sivuilta lukemani juttu, joka oli otsikoitu: ”Tv:stä tuttu psykoterapeutti Maaret Kallio joutui hätäleikkaukseen: Myönsi pelkäävänsä – sai henkilökunnalta jäätävää kohtelua”. Luin jutun. Kallio kertoi kokemuksestaan potilaana ja puhui lämpimään sävyyn sairaalan työntekijöistä. Kaikista. Myöhemmin luin Kallion kuvauksen kokemuksestaan myös hänen Lujasti lempeä – facebook -sivultaan (josta koko juttu käsittääkseni olikin poimittu). Kirjoituksensa loppuun hän on lisännyt, että on saanut paljon palautetta, sekä positiivista että negatiivista. Hän toteaa, että negatiiviseen palautteeseen on selkeästi innostanut ”Iltalehden hänen kirjoituksestaan tekemä juttu tylsästi kärjistävän otsikon kera”. Hän kertoo tehneensä lehteen kaksi korjauspyyntöä ”etenkin kokemustaan räikeästi vääristävään otsikkoon liittyen”, mutta Iltalehti ei ollut halunnut korjata otsikkoa. Miksi? Koska otsikon ”tarkoituksena on houkutella lukija lukemaan”.
Ihan oikeasti, Iltalehti, uutisoinnin alistaminen otsikoinnille ei ole laadukkaan sisällön luomista. Se on valehtelua, vääristelyä ja väärien mielikuvien luomista. Se on ihmisillä pelaamista, ja se vaikuttaa ihan todellisten ihmisten elämään, ei vain lukijamääriin. Ja puolusteluksi ei riitä se, että kun kaikki muutkin…Sillä totta on se, että otsikointia harrastavat myös muut mediat, ei vain Iltalehti. Otsikointi on levinnyt syövän lailla lehdistöön, sosiaaliseen mediaan ja politiikkaan. Ylipäätään kaikkialle, jossa on ihmisiä. Ja sillä on helppo manipuloida.
Vielä yksi esimerkki ”suuresta maailmasta”: Luin juuri Michelle Obaman elämäkerrallisen kirjan ”Minun tarinani”. Siinä hän kertoo myös, kuinka Donald Trump alkoi Barack Obaman ensimmäisen presidenttikauden aikana puhua osallistumisestaan presidentinvaalikamppailuun. Samaan aikaan Trump alkoi toistella jo aiemmin julkisuudessa esitettyjä vihjailuja, että Obama ei ehkä olekaan syntyperäinen Yhdysvaltain kansalainen. Täysin perättömistä mutta tosina esitetyistä väitteistä revittiin suuria otsikoita. Likaista peliä, varhaista vaalitaistelua. Mutta se ei jäänyt pelkän pelin tasolle. Rouva Obama kertoo, että noihin aikoihin salainen palvelu sai tehdä todella paljon töitä Obaman perheeseen kohdistuvien uhkauksien takia. Yhden otsikoissa viihtyvän miehen ilmaan heitellyt valheet, joista saatiin hyviä otsikoita, aiheuttivat todellista vaaraa täysin syyttömille ihmisille.
Tässä vain muutamia esimerkkejä, jotka ovat viime aikoina kiinnittäneet huomioni. Vastaavia esimerkkejä löytäisin monista muistakin lähteistä. Virossa käytiin juuri eduskuntavaalit. Suomessa alkaa vaalikampanjointi kiihtyä. Kaikki otsikoiden luojat, klikkaajat ja jakajat – minä mukaan luettuna: Olisiko meidän syytä keskittyä otsikoiden sijasta uutisiin – oikeisiin sellaisiin?