Kirjoittanut
Helsingin Sanomien mukaan HS (10.2) on aloite sukupuolineutraalista laista vastatuulessa eduskunnassa. Uutinen ilahduttaa minua erityisesti ajatellen kehitystä Ruotsissa. Tällä hetkellä siellä on käynnissä melko intensiivinen keskustelu moniavioisuudesta. Syy on sikäläisen Keskustapuolueen tulevaisuuskokous marraskuussa. Kokouksessa otetaan kantaa ohjelmaluonnokseen, jossa ehdotetaan moniavioisuuden hyväksymistä.
Yli seitsemän vuotta sitten, yhteiskuntatieteen professori Bo Rothstein käsitteli artikkelissaan Svenska Dagbladetissa tätä teemaa (7.8.2005). Rothstein esitti, ettei ole valtion asia määrätä kuinka monta ihmistä menee keskenään naimisiin kunhan kaikki osallistujat vapaaehtoisesti suostuvat siihen.
Rothsteinin tietoisesti provokatiivinen kannanotto voi kuulostaa liioittelulta. Mutta eikö niin sanottu sukupuolineutraali avioliittolainsäädäntö olisi askel tähän suuntaan? Jos valtion asia ei ole säätää avioliitto-osapuolten sukupuolesta, miten voisi olla valtion asia säätää siitä, kuinka monta ihmistä menee keskenään naimisiin? Jos kuitenkin katsoo, että valtion ei tulee puuttua sukupuoleen mutta kylläkin määrään, on oltava hyvät perustelut sille näkemykselle.
Tällaisia perusteluja lienee hyvin vaikeaa löytää ja siksi lainsäätäjän, eduskunnan, kannanottoa niin sanottuun sukupuolineutraaliin avioliittolakiin on arvioitava myös moniavioisuusnäkökulmasta. On aivan liian sinisilmäistä uskoa, että kehitys tässä asiassa päätyisi siihen lakiin.
Siitä voimme olla varmoja ja siitä todistaa kehitys parisuhdelain kohdalla. Sitä ei kauan katsottu riittäväksi. Itse asiassa kirjaimellisesti heti sen lain säätämisen jälkeen puhuttiin eduskunnan käytävillä nykyistä avioliittolakia vieroksuvien piireissä siitä, että parisuhdelaki oli askel oikeaan suuntaan, muttei tietenkään riittävän pitkä askel.
Olen sitä mieltä, että avioliitto on yhden (1) miehen ja yhden (1) naisen liitto ja perhe on yhteiskunnan pilari ja kulmakivi. Siksi olen iloinen siitä, että aloite sukupuolineutraalista laista on kohdannut esteitä eduskunnassa. Niitä esteitä toivon lisää. Toivon myös, että mahdollisimman moni rehellisesti katsoo mihin suuntaan sellainen laki vie: askel askeleelta väärään suuntaan. Ja jos suunta on väärä ei voi lohduttautua sillä, että askel on lyhyt.
