Kirjoittanut
Kirjoittaja on savonlinnalainen kirjailija ja Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja.”Elämässä hallitsee uhrin laki. Mitään suurta ja kestävää ei voiteta ilman uhria, ei ilman kärsimystä.” Kovin moni ei muista mistä tuo lause on? Se liittyy 75 vuotta sitten alkaneeseen talvisotaan ja lauseeseen ”Kollaa kestää”. Tuo lause on 13.3.1940 rauhan tultua annetussa päiväkäskyssä. Eräs kysymys, joka oli koko talvisodan voimallisena yleisessä tietoisuudessa eli kysymys ”kestääkö Kollaa?”
Vastauksen tiedämme. Kollaa kesti. Sieltä ei lähdetty vihollista pakoon, vaikka sitten rauhan tultua nuo asemat jouduttiin luovuttamaan pois. Kollaan kestämisellä sanottiin olleen tavattoman suuri merkitys rintamalinjojen pitämiseen kokonaisuuden kannalta. Päiväkäskyssä saatettiin todeta ylpeänä rauhan tultua: ”Divisioonamme lähti lyömättömänä!”
Kollaan oli pakko kestää, että kokonaisuus olisi säilynyt. Mutta hinta tästä oli tavattoman korkea. Suojattoman Kollaan kallioille ja puronvarsille kaatui moni mies. Juuri tästä puhui alussa mainittu uhrin laki. ”Elämässä hallitsee uhrin laki. Mitään suurta ja kestävää ei voiteta ilman uhria, ei ilman kärsimystä.”
Muutaman kymmentä vuotta sitten yleisessä aatteellisessa keskustelussa saatettiin asettaa kysymys sotiemme arvosta kyseenalaiseksi. Pohdittiin kuulemma aivan tosissaan, käytiinkö sodat turhaan. Se lienee ollut monille sotaveteraaneille raskasta kuultavaa. Oliko uhri turha tai edes oikeutettu? Kaikki mitä olemme nähneet viime vuosina monissa Euroopan maissa ja muualla maailmassa vahvistaa, että uhri ei ollut turha.
Nyt me yhdessä tajuamme paremmin, että uhri ei ollut turha. Maatamme ei valloitettu. Uhrin vuoksi säilytämme vapautemme ja länsimaisen demokraattisen hallinnon. Meillä on kokoontumisen, mielipiteen, sanan, uskonnon ja poliittisen ajattelun vapaus. Uhrin laki toteutui. Se toi meille vapauden.
Yli kymmenen vuotta sitten sain käydä Kollaalla. Kollaan paikasta vain noin 20-30 kilometrin päässä sijaitsi isäni ja sukuni kotipaikka. Sieltä Suistamon Songerselän järven takaa löysin isäni kotipaikan. Kolmen talon jäännökset. Luhistuneen savupiipun, kaivon paikan ja isoisäni rakentaman kiviaidan. Kävin sukuni kotipaikan lähellä olevan kauniin kotijärven rannalla. Isäni joutui luopumaan näistä paikoista nuorena poikana kaksi kertaa. Hänen oli maksettava se uhri. Se toi mukanaan juurettomuuden, evakkomatkat ja uudet maisemat. Jotakin meni myös edesmenneen isäni sielussa rikki. Uhri oli maksettava. Nyt minulla, lapsillani ja lapsenlapsellani on vapaa maa.
Uhrin laki. Miten se liittyy joulun sanomaan? Vanhan testamentin sanomaan liittyi uhrin laki. Toisen piti kärsiä rangaistus toisen puolesta. Joulun sanoma puhuu tästä samasta. ”Ristillä rinnalla ryövärin nukkuu uhri puhtain” lauletaan tutussa joululaulussa. Kristus oli uhri puhtahin.
Jumala uhrasi oman Poikansa meidän edestämme. Kristus syntyi tänne ihmisen osaan. Hän tuntee ja tietää ihmisen kivun ja tuskan.
Uhri tähtää aina eteenpäin. On tarkoitus että uhrista syntyy jotain uutta ja parempaa. Kristus uhrasi itsensä puhdistaen meidät palvelemaan toisiamme. Myös Kollaan päiväkäsky viitoitti tietä eteenpäin: ”on rakennettava teoilla ja uhrautuvalla hengellä niinkuin ampumahaudoissa ja tulilinjoilla”. Tämä on oikea suunta tänäänkin jokapäiväisessä elämässämme. Kristuksen uhrista käsin eletään, uskotaan, rukoillaan ja palvellaan. Virsirunoilija sanoo: ”Sana tuli lihaksi, Herra ihmislapseksi, muuten hukkuisimme. Ilman Herraan Jeesusta, ilman ristinuhria vaivaan joutuisimme.” (Vk 17:3).
Elämässä vallitsee uhrin laki. Mitään suurta ja kestävää ei voiteta ilman uhria, ei ilman kärsimystä. ”Ristillä rinnalla ryövärin nukkuu uhri puhtahin, enkelparven tie kohta luokse vie, rakkautta suurinta katsomaan.”
