Kirjoittanut
17.-19.toukokuuta Kuopiossa pidettiin Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkkopäivät. Olin kirkkopäivillä mukana ja sain rintaani hienon hakaneulalla kiinnitettävän lapun ”Kirkkopäivien tekijä”. Minut kutsuttiin esittämään puheenvuoro uudentyyppisessä keskustelussa, jossa eri tavalla ajattelevien kristittyjen välille koitetaan luoda keskusteluyhteyttä. Yhteyden luominen tapahtuu niin, että jokaiselle ihmiselle annetaan ryhmissä mahdollisuus kertoa oma tarinansa muiden keskeyttämättä. Metodi on Global christian forum- liikkeen kehittämä. Henkilökohtaisen kertomuksen jälkeen on helpompi ymmärtää toisen ihmisen ajattelua. Sitten samaa metodia kokeiltiin kahvipöydissä. Tilanne oli erittäin onnistunut. On hienoa ja avartavaa kuulla toisten ihmisten tiestä. Syntyi jälleen pienin askelin valmiuksia keskusteluun.
Tein kolme huomiota kirkkopäivillä ollessani:
1. Kirkossa ei oikeastaan keskustella.
En muista yhtään tilannetta, jossa eri tavalla ajattelevia ihmisiä olisi kutsuttu tutustumaan toisiinsa ja oppimaan toisesta. Vasta, kun ihminen ymmärtää toisen ihmisen ajatusten syntyprosessin, on todellinen keskustelu mahdollista. On kyllä käyty keskusteluja A-studion homoillassa, lehtien yleisönosastoilla, lehtien pääkirjoituksissa, blogikirjoituksissa, uutislähetyksissä jne. Yleensä homma menee niin, että joku esittää kasvottomana mielipiteensä jostain asiasta ja sitten piispalta pyydetään kommenttia. Tämä ei ole keskustelua, vaan surkeaa ampumista omista poteroista. Keskustelu on todellista ihmisten vuorovaikutusta ja todellista halua ymmärtää toisen ajatuksia. Keskustelu on sitä, että ihmiset kohtaavat kasvotusten. Kun olen osallistunut noihin Global christian forum-juttuihin, olen huomannut, että kirkossa osataan keskustella. Jokainen ihminen osaa keskustella. Kirkossa ei vaan haluta keskustella. Surullista.
2. Tuntuu hyvältä saada olla paikalla.
Se, että minut oli otettu osaksi kirkkopäivien ohjelmaa, oli todellakin uutta ja yllättävää. Aiemmin kirkko on kaikin keinoin koittanut estää minun läsnäoloni lähes kaikissa kirkon tilaisuuksissa. Kuopion edellisen piispan aikana minulle jopa annettiin porttikielto kirkon tiloihin Kuopion alueella. Tämä koski seurakunnan tiloissa pidettyä miesten saunailtaakin. Taisi piispa pelätä, että Luther-säätiön pastori heittäisi liikaa löylyä kirkon haalealle kiukaalle. Tällainen erilleen heittäminen tuntuu todella ikävältä. Lisäksi olen tottunut keskustelemaan ja sopimaan asioista. Siksi tuntui kivalle olla kutsuttuna ulosheittämisen sijaan.
3. Onko kirkko hukannut Herransa Kristuksen?
Olen saanut itse elää ja tehdä töitä kristuskeskeisessä seurakunnassa. Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan seurakunnissa evankeliumi Kristuksesta syntisten vapahtajana kuuluu kirkkaasti. Kristuksen sovitustyötä opetetaan ja selitetään jatkuvasti, että ”syvenevä synnin ja armon tunto” olisi mahdollista. Hengellinen elämä on elävän seurakunnan elämää Jeesuksen palveltavana jumalanpalveluksessa. Seurakunta ei ole vain nimiä rekisterissä, vaan todellisista ihmisistä koostuva yhteisö. Virressä 164 Lähetyshiippakunnan evankelisluterilaisuus tiivistetään hienosti: ”On Kristus kirkon Herra, sen luoja ainoa…”
Jos kirkkopäiville olisi tullut kristinuskosta tietämätön ottamaan selvää osallistujien uskonnosta, olisi selonteko voinut olla seuraava: ”Tässä kirkoksi itseään kutsuvassa ihmisten joukossa jokaisella on oma jumala. Se muistuttaa siis hindulaisuutta. Yhden jumala on klassinen musiikki, yhden luonto, yhden tasa-arvo, yhden hiljaisuus, yhden mietiskely, yhden suvaitsevaisuus, yhden Jeesus, yhden perinne jne. En voi siis varmasti sanoa, mikä tämän kirkon Jumala on tai mikä sen tunnustus on. Uskontoon kuuluu se, että sanan Jeesus sanomista vältetään. Tämän kirkon yleisesitteessä mainitaan Jeesuksesta vain se, että he miettivät elämää yleensä enemmän kuin Jeesusta. Muuten häntä ei mainita. Kirkkopäivät päättyivät siihen, että eri Jumaliin uskovat pitivät seitsemät erilaiset messut. Messut ovat tapahtumia, joissa esitellään vaikkapa veneitä, taloja, harrastuksia tai muuta mukavaa.”
Laadukasta ohjelmaa kirkkopäivillä oli todella paljon. Mutta laadukasta kirkon Herrasta kertovaa ohjelmaa todella vähän. Tätä ydinsanomaa pitivät esillä hienosti monet kirkon herätysliikkeet ja järjestöt. Valonpilkahduksiakin on. Suuri kiitos heille!
Evankelisluterilaisuus on sitä, että ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Tämä on hieno tunnustus! Toivoisin, että kaikki kirkon työntekijät julistaisivat rohkeasti Jumalan sanaa. Ei tarvita muuta, kuin kirkon omassa tunnustuksessa pysymistä.
Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä. 1.Tim 6:12
