Kirjoittanut
Kirjailija-luennoitsija, jonka sydän sykkii evankeliumille, parisuhteelle ja isovanhemmuudelle.Äiti! Nainen huutaa suuren turistijoukon keskellä. Tapahtuu ihme, naisen sielu saa kokea äidin katseen vieraan nunnan siunatessa hänet lempeästi silmiin katsoen. Sain olla sen todistaja muutama vuosi sitten Autuuksien vuorella Gennesaretin järven rinteellä. Olimme naisten matkalla ja jokaisella oli kipeä äiti-suhde tai ei suhdetta ollenkaan. Äidin kaipuu oli pannut etsimään vastausta vuosien ajan, kipu ei ollut hellittänyt, vastauksia sielun huutoon ei ollut tullut.
Iäkäs, pieni nunna otti ryhmämme haltuunsa, siunasi meidät jokaisen ottamalla kasvomme käsiensä suojaan sanoen Sanctus benedictus. Kuului hiljaista nyyhkytystä nunnan katsellessa meitä kuin omia tyttäriään. Eräälle meistä kohtaaminen lahjoitti äidin.
On mahdollista saada korjaava kokemus oman elämän tyhjään aukkoon, salaiseen tyydyttämättömään tarpeeseen. Tämän kokemuksen jälkeen ryhmämme jäi pohtimaan omia mahdollisuuksiamme olla korjaavan kokemuksen välittäjiä omassa maassamme ja lähipiirissämme. Tarve tällaiselle kohtaamiselle kasvaa, sillä katsomme toistemme ohi aviopareina, vanhempina ja isovanhempina. Silmien kohtaamisen tilalla on kännykän ruutu, vieraat kasvot ja kovat arvot. Lapset etsivät vanhempiensa silmiä, heillä on kohtaamisen nälkä. Nuoret tutkivat aikuisten silmiä, hyväksytkö vai tuomitsetko minut tällaisena. Vanhus katsoo sivusilmällä, olenko tiellä, olenko sinulla vaivaksi. Kukapa ei kuulisi omassa perhepiirissään ja kadulla: Äiti, kato mua! Kato, ku mä hyppään!
Ei vain Autuuksien vuorella vaan Lohjan kaduillakin.
Herramme antoi meille mallin. Hän tuli palvelemaan, jakamaan korjaavia kokemuksia elämän murjomille. Hän kulki jalan, kohtasi lapsen, sairaan, hylätyn, syntisen ja syrjityn katsoen silmiin, puhutellen ja näin antaen omalla tavallaan korjaavan kokemuksen ja siunauksen: Sinä olet kohtaamisen arvoinen. Sinä riität Herralle, etkö siis itsellesikin. Sinun syntisi pyyhitään pois ja matka jatkuu vapaana muiden arvostelusta ja omasta syyllisyydestä.
Opettelen jalkautumaan Herrani tavoin. Opettelen katsomaan kohtaamiani ihmisiä silmiin, erityisesti lapsia, murrosikäisiä, laitapuolen kulkijoita ja vanhuksia. Uskon katseen voimaan, sillä olen saanut nähdä sen vaikutukset. Ei vain Autuuksien vuorella vaan Lohjan kaduillakin. Kristittynä olen etuoikeutettu kuuntelemaan johdatuksen ääntä, Hengen viestiä. Se merkitsee myös vaivannäköä ja riskinottoakin. Se asettaa asiat arvojärjestykseen, myös omassa ajankäytössäni ja valinnoissani.
Jeesus pesi opetuslastensa jalat ja sanoi seuraajilleen: ”Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille” (Joh 13:14-15).Vanha nunna oli lukenut kyseiset sanat ja laittanut ne käyttöön myös suomalaisten naisten parhaaksi. Tietämättään hänen asenteensa siirtyi kaukaiseen pohjolaan meidän tavallisten naisten matkassa. Matkailu avartaa aina!
