Kirjoittanut
Juha Vähäsarja on Elämä -lehden päätoimittajaOn myönnettävä, että suhtauduin korona-uutisointiin aluksi ihmetellen ja lopulta melkein ärsyyntyen. Tuntui, että elettiin hysteerisesti yhden asian maailmassa. Nyt suhtaudun asiaan vakavammin. Ehkä eniten pohdituttaa, minkälaiseksi virus kenties muuntuu ja elämmekö jatkossa uudenlaisten tautien maailmassa, joiden teho on aina vain voimakkaampi. On siis parempi suhtautua tähän pandemiaan mieluummin vakavasti ja iloisesti erehtyä sen voimasta, kuin kevyesti ja yllättyä siitä karulla tavalla.
Toisaalta onko tässä lopulta kristityille mitään uutta tai yllättävää? Raamattuhan on avannut meille jo 2000 vuotta lopunajan näkymät, joista monet ovat kuin uutisia päivän lehdestä. Raamattu ei ole koskaan opettanut utopistista tulevaisuususkoa tämän maailman osalta, pikemmin synnytystuskien tiivistymistä, kuten Raamattu itse asian ilmaisee: sotia, luonnonkatastrofeja, kulkutauteja ja monia kristittyjen uskoa haastavia ahdistuksia. Niitä ei kerrota meille siksi, että pelkäisimme. Päinvastoin: meitä kehotetaan nostamaan päämme, sillä vapautuksemme aika on lähellä. Pian luodaan uudet taivaat ja uusia maa. Pian Vapahtaja saapuu ja alkaa uusi elämä. Kaikki ahdistava jää taakse, alkaa uskomaton ja ihmeellinen todellisuus, jollaista kukaan ei osannut odottaa.
Ehkä koronan sallittiin pysäyttää maailma, että nähtäisiin tämän hiekalle rakentamisen mielettömyys, jota me olemme eläneet viimeiset sata vuotta hyvin voinnin keskellä?
Jeesus sanoi näin: ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle. ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.” (Matt. 7:24-27)
Mitä jos alkaisimme jälleen maana ja kansana rakentaa elämämme uudelleen kalliolle, joka kestää kaikki myrskyt, taudit ja mitä ikinä ihminen tai kansa voikaan kohdata? Voisiko tämä kriisi tehdä sen palveluksen meille, että huomaisimme katoavan maailman haurauden ja niiden monenlaisten korttitalojen keveyden, joiden varaan elämää hyvinä aikoina rakennetaan? Se luja kallio jalkojen alla, joka kestää, on Jumalan pyhä sana. Sille uskonsa ja elämänsä rakentava ei tule ikinä pettymään.
Kalliolle rakentaminen on Jumalan rakastamista yli kaiken ja lähimmäisen rakastamista niin kuin itseä. Se on armon ja anteeksiantamuksen lupauksista elämistä. Tai ehkä voisi sanoa vielä enemmän: Meidän pelastuksemme on jo rakennettu kalliolle, ja me saamme astua valmiiksi rakennettuun pelastuksen taloon sisälle. Ovi on auki, paikka on valmistettu. Nyt vain tulee uskoa kutsu: tule, astu sisälle! Talo on maksettu, se on velaton. Se on sinua varten tehty. Hintana oli Jeesuksen, Jumalan Pojan ristinkuolema.
Ja kiitokseksi saadusta pelastuksen lahjasta me tahdomme rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme. Emme enää kulje ohi. Emme enää jätä auttamatta. Emme enää jätä rohkaisun sanoja sanomatta. Emme enää jätä hädässä yksin. Tuo toinen on kuin sisko ja hän on kuin veli, sillä minun Taivaallinen Isäni on antanut hänelle elämän.
Artikkeli on Elämä-lehden 4/2020 pääkirjoitus
