Kirjoittanut
Kirjailija-luennoitsija, jonka sydän sykkii evankeliumille, parisuhteelle ja isovanhemmuudelle.Valinnan varaa on! Herkempää, jykevämpää, mollivoittoista, sielukasta, särmikästä… En puhu nyt tangomarkkinoista, vaan hengellisistä kesäjuhlista.
Niiden joukossa on kuulunut myös ylistyksen sointusäveliä ja kiihkeää huutoakin. On siis ollut mistä valita tänäkin kesänä. Aika ei tule pitkäksi, kun kääntää kanavaa ja näppäilee kännykkää voidakseen valita kesäjuhlien vahvasta tarjonnasta myös jälkikäteen. Hyvä me ja koko Jumalan laaja seurakunta!
Hetki helluntailaista, kotvan körttejä, vapautuneesti vapaakirkollista, vankasti vanhoillista, elämänläheisesti evankelisista, rennokkaasti raamattuseuralaista, kunniakkaasti kansanlähetystä, rotevasti raamattuopistostoa… Niin ja tietysti luonnonläheisesti perusluterilaisuutta metsäkirkoissa, nojatuolisaarnoissa ja mietiskelymessuissa. Tiedät, mistä puhun.
Sydäntä ei voi petkuttaa millään sanoilla.
Ihminen saa valita ja viihtyä hetken ja toisenkin, noukkia sattumia ja jäädä niiden vaikutuspiiriin. Korvat kuulevat sanoja sanojen perään, mieli vaikuttuu ja valitsee itselleen sopivasti. Tosinaan hämmentyy ja hätääntyykin, saattaa jopa suutahtaa ja olla vahvasti eri mieltä.
Mutta minun sydämeni on avoin ja kaipaa ravintoa. On haku päällä juuri tähän elämänvaiheeseen ja kysymyksiin, uskon pohdintaan ja kokemusmaailmaan. Sydän janoaa totuutta, valoa, voimaa – elävää vettä. Se hakeutuu sellaiselle lähteelle, joka antaa vahvaa sanan ruokaa. Aina ei tiedä, mitä se olisi juuri nyt, mutta rukous avaa tietä sanojen tulla kohti.
Vastaanottokyky ja matka korvista sydämen tasolle vaihtelee, enkä voi itsekään sitä määräillä. Sydäntä ei voi petkuttaa millään sanoilla. Ne joko uppoavat tai sitten eivät. Ne alkavat tehdä syväkyntöä tai jäävät pintaan.
Parhaankin puhujan valmistelutyö saattaa jäädä ohueksi, ellei Jumalan Pyhä Henki ota sitä käyttöön ja suuntaa kohti sydäntäni. Jumalan sanassa on merkillinen voima, se kutsuu, herättää, vahvistaa, sattuu ja tekee työtään minun sydämessäni.
Kuka sanoo ne sanat, kenellä on sellainen oikeus ja vihkimys? Sitä en voi tietää ennakkoon. Siksi kannattaa olla hereillä ja kuulolla, antaa sydämen kaipuulle tilaisuus tulla tyydytetyksi. Puhuja voi olla perin erilainen kuin mitä itse olen tai julistaisin. Hän voi olla nuori tai iäkäs, mies tai nainen, oppinut tai oppimaton.
Jumalan käsissä on valinta, joita hän käyttää: erilaisia, häneen vilpittömästi luottavia, nöyriä Kaikkivaltiaan edessä. Ja heitä, jotka ovat itse kuulleet sydämellään, uskaltaneet lähteä tielle ja kokeneet armon suuruuden. Se huokuu sanojen keskeltä merkillisellä tavalla.
Sydäntäni ei voi pettää ja siitä olen kiitollinen. Sydämellään ylipäätään näkee paremmin.
