Kirjoittanut
Kirjoittaja on Parempi avioliitto ry:n toiminnanjohtaja.Matkustan ylihuomenna tilaisuuteen, johon on koottu reilu 100 seurustelevaa ja vastanainutta. Olen viritellyt kuluneen viikon alun jokaisen liikenevän hetken puhetta teille, hyvät avioliittonne alkutaipaleella olijat. Olen muistellut oman avioliittoni ensimmäisiä ja vähän myöhäisempiäkin vaiheita. Vaikka tarjolla on ollut paljon tietämystä hyvän parisuhteen rakennusaineista, en rehellisyyden nimissä voi sanoa, että kaikki päivät olisivat sujuneet kuin tanssi vain. Avioliitto on tehnyt monessa kohdassa kipeää. On ollut vaikea myöntää omaa keskenkasvuisuutta ja huonoa käytöstä. On ollut työlästä huomata, miten kankeasti ihminen taipuu sellaiseen uuteen, jota ympärillä olevien paras selvästikin edellyttäisi.
Jos voisin tasoittaa taivaltanne jotenkin, tekisin sen enemmän kuin mielelläni. Niin palkitsevia ovat ne yhdessä koetut onnen hetket, jotka kantavat arjessa seuraavaan hyvään kohtaamiseen. Minulle on annettu kaksi otsikkoa, joiden alle puheiden pitäisi mahtua: Parisuhde voi onnistua! Hyvän arjen reseptejä sekä Vältä näitä: tutkittua tietoa suhteen kuihduttajista. Olen kysellyt avioeron läpikäyneiltä ystäviltäni, mikä olisi se yksi asia, jonka he tekisivät toisin, jos vain voisivat (mikä elämässä on toki mahdotonta!). Sain eilisiltana kysymykseen napakan vastauksen: ponnekkaista vastalauseista huolimatta pakottaisin meidät molemmat käymään läpi omia kipeitä lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia. Siis sellaisia, jotka jatkuvasti hiersivät, mutta joista ei ollut lupa puhua. Olisin puhunut, jos olisin tiennyt, millaiset seuraukset puhumattomuudella ja asioiden välttelyllä lopulta oli.
Punnittuun vastaukseen tiivistyy kaksi merkittävää avioliiton hyväenteisyyden puolesta puhuvaa seikkaa: molempien osalta tasapainossa oleva puhuminen ja kuunteleminen luo paremmat edellytykset yhteiselle onnelle. Silti oman persoonan kasvuun liittyvät kivut synnyttävät usein isointa tuskaa parisuhteessa. Symbioosin ja erillistymisen läpi kulkevan kumppanuuden tien löytyminen vie nopeiden kohdalla vuosikymmenen ja meiltä taviksilta toisen ja kolmannenkin. Oikopolun ihmiseksi kasvamiseen löytää ani harva.
Aion silti kertoa teille hyvät vastanaineet, että avioliitto voi onnistua. Aion sanoa, että hyvän parisuhteen rakentaminen ei ole rakettitiedettä, vaan kahden ihmisen sinnikkäästi toistensa hyväksi tekemiä tekoja, joissa on järki. Vaikka ihminen säilyy loppuun saakka keskeneräisenä, hän voi parantaa juoksuaan. Tarvitaan vain annos nöyryyttä, kykyä virheiden myöntämiseen sekä päätös luopua toista haavoittavista tavoista. Näillä eväillä pääsee aina yhden päivän ja yön eteenpäin. Ja enempää ei kerralla onneksi tarvitse.
