Kirjoittanut
Kirjoittaja on Parempi avioliitto ry:n toiminnanjohtaja.Kulttuuritalolla järjestettiin viime lauantaina koulutuspäivä sekä Helsingin seurakuntayhtymän että kaupungin 21 seurakunnan luottamushenkilöille. Paikalla oli vastikään kirkkovaltuustoon tai seurakuntaneuvostoihin valittuja uusia untuvikkoja että jo pitkään kirkosta vastuuta kantaneita konkareita. Päivän aikana tehtiin tuttavuutta niin Kirkko Helsingissä -strategiaan kuin kirkollisen vaikuttamisen saloihin. Jos haluaa muuttaa jotain, pitää tuntea hyvin se mitä tahtoo muuttaa. Paljon puhuttiin myös kirkon jäsenyyden vahvistamisesta: Miten tukkia seurakunnat 2000-luvulla yllättänyt jäsenvuoto?
Vieläkin kolme neljäsosaa kansasta kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Maanosien väliset erot ovat silti suuret. Koulutuspäivässä tehtiin selväksi, että Helsinki on Suomen maallistunein kaupunki, jonka resurssit ja haasteet ovat omaa luokkaansa. Pääkaupungissamme on kaupunginosia, jonka asukkaista vain vajaa puolet kuuluu kirkkoon. Tärkein jäsenkehityksen tulevaisuutta kuvaava mittari on kaste. Kaikista viime vuonna Helsingissä syntyneistä vauvoista kastettiin enää vajaa puolet. Ajatus siitä, että kirkko kohtaisi toimitusten kautta koko kansan evankeliumilla, kuuluu siten menneisyyteen.
On siis ymmärrettävää, että jäsenyyden vahvistaminen oli yksi päivän tärkeistä teemoista. Kysymys on siitä, millä keinoilla tehdä kirkkoon kuuluminen ihmiselle rakkaaksi? Perinteistä sanaa evankelioiminen ei päivillä juuri käytetty. Sekin kuuluu tietenkin menneisyyteen. Mutta silti sitä nyt tarvittaisiin. Kirkon jäsenen – siis ihmisen, joka pitää kirkon sanomaa itselleen merkityksellisenä – pitäisi erilaisin keinoin kyetä viestimään ystäville ja naapureille siitä, että ilosanoma Jeesuksesta on yhä ihmisen elämän suunnan muuttamiseen kykenevä voima.
Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että herätysliikkeet ovat 2000-luvullakin se tärkeä tukiranka, jotka pitävät korkeaa kirkkoon kuuluvuutta yllä. Niiden piirissä ihmiset kokevat merkityksellisyyttä ja saavat vastakaikua hengelliselle etsinnälleen. Herätysliikkeiden toimintaedellytyksiä pitäisi siis vahvistaa. Niin ikään tiedetään, että ihmiset arvostavat kirkon tekemää auttamistyötä. Usein auttamistyömuodot syntyvät sinne, missä yksittäinen ihminen pysähtyy katsomaan toisen hätää Kristuksen silmin ja tahtoo auttaa. Tällaisiakin kutsumuksen ihmisiä tarvittaisiin kipeästi lisää.
