Kirjoittanut
Kansanedustaja Mika Niikko teki eduskunnassa kirjallisen kyselyn, jossa hän ehdotti koulun biologian opetukseen vaihtoehtoista mallia maailmansyntyteorioihin. Kehitysopin rinnalle pitäisi hänen mielestään saada opetusta myös kreationistisesta näkemyksestä. Yhdysvalloissa tämä kysymys on herättänyt paljon keskustelua ja johtanut jopa oikeudenkäynteihin. Olisiko siis tarpeen nostaa kreationismi evoluutioteorian rinnalle kouluopetuksessa?
Ennen kuin vastaan, selvennän käsitteitä. Kreationismi tarkoittaa luomisoppia, mutta se on vakiintunut termi kuvaamaan sellaista näkemystä, jossa torjutaan kehitysoppi ja jossa ajatellaan, että Raamatusta voidaan löytää luonnontieteellinen selitys maailman syntyyn. Lyhyen maan kreationismi puolustaa 6000 vuoden ikäistä maailmaa. Intelligent Design -teoria on vähän sofistikoidumpi versio kreationismista. Sen edustajat välttävät perustelemasta näkemystään Jumalalla ja puhuvat sen sijaan älykkäästä suunnitelmasta. Myös ID-teorian kannattajat torjuvat kehitysopin.
Nykyaikaisen tieteellisen maailmankuvan mukaan maailmamme on 13,82 miljardia vuotta vanha ja evoluutioteoria selittää mekanismin, jonka mukaan maailma ja ihmiskunta ovat kehittyneet siihen, missä me olemme nyt. Teistiseksi evoluutioksi kutsutaan näkemystä, jonka mukaan Jumala on luonut maailman käyttäen siinä evoluution kaltaista tapahtumasarjaa.. Kehitysoppi ei näin ollen ole ristiriidassa Raamatun kanssa, sillä Raamattu kertoo, kuka loi maailman ja miksi, mutta ei kerro, milloin ja miten. Nämä jälkimmäiset kysymykset jäävät ihmisten tutkittaviksi.
Biologian opetuksessa pitää opettaa biologiaa, ei uskontoa. Siksi biologian tunnilla on oikein esittää kehitysoppi vallitsevana selityksenä maailman varhaishistoriaan. Sikäli kuin opetettava aines ulottuu kosmologian puolelle, voidaan puhua alkuräjähdyksestä maailmanhistorian alkupisteenä. Jos opettaja on kristitty, hän voi sanoa, että juuri näin Jumala on luonut maailman. Jos hän ei ole, hän jättää sen sanomatta, ja siihen hänellä on täysi oikeus. Jos hän pyrkii selittämään, että alkuräjähdys tai evoluutioteoria osoittaa, että Jumalaa ei ole, hän on astunut biologian ulkopuolelle opettamaan omaa uskonnollista näkemystään.
Kreationismi ei kuulu biologian opetukseen sen vuoksi, että se ei ole biologiaa. Siinä sekoitetaan tiede ja usko. Uskontotunnilla asiasta toki voidaan puhua, sillä kyse on erilaisista maailmankatsomuksista ja erilaisista raamatuntulkinnoista. Kreationismin henkinen koti on amerikkalaisessa fundamentalismissa, ja sitä voidaan opettaa samassa yhteydessä tämän kanssa.
Suomalaisessa (ja kansainvälisessä) luomisoppia koskevassa keskustelussa yksi suurimpia sekaannuksen aiheuttajia on biologisen evoluutioteorian ja evolutionistisen maailmankatsomuksen sekoittaminen. Kreationistit sanovat, että evoluutioteoria on uhka kristinuskolle. Tässä he tekevät täsmälleen saman virheen kuin uusateistit, jotka kuvittelevat, että evoluutioteoria osoittaa Jumalan tarpeettomaksi. Biologinen evoluutioteoria on biologiaa, eikä se voi uhata kenenkään uskoa. Kun tästä pyritään muodostamaan maailmankatsomus, jolla Jumala suljetaan pois, on siirrytty evolutionismiin. Se on ateismia tai agnostisismia, eikä kukaan kristitty tietenkään sellaista edusta.
On ymmärrettävää, että moni Raamattua lukeva kristitty kavahtaa evoluutioteoriaa. Kun television luonto-ohjelmissa kerrotaan, mitä kaikkea evoluutio on saanut aikaan, kristitty saattaa hämmentyneenä miettiä, eikö kyse olekaan Jumalan luomistöistä. Toisaalta, juuri luonnon uskomaton monimuotoisuus ja viisaus puhuvat kristitylle Luojasta. Hänen ei tarvitsisi lainkaan huolestua luonto-ohjelmien sanomasta, sillä hän tietää, kuka kaiken tämän on tehnyt. Se että kehitys näyttää evoluutiolta, ei muuta lainkaan asiaa. Onhan kysymys vain Jumalan luomasta maailmasta. Itse asiassa kristitty voisi kiittää biologeja, astronomeja, geologeja ja muita tiedemiehiä siitä, että nämä ovat tuoneet esiin valtavasti informaatiota Jumalan luomakunnasta. Yksikään uusi löytö ei uhkaa kristityn uskoa, sillä kyse on koko ajan Jumalan maailman tutkimisesta.
Keskustelu luomisen ja tieteellisen maailmankuvan suhteesta jää helposti juupas-eipäs -väittelyn tasolle. Niinpä kansanedustajan aloite voisi toimia hyvänä katalysaattorina perusteellisempaan asioiden käsittelyyn. Suomessa on lukuisia kristittyjä tiedemiehiä, joilla olisi paljon sanottavaa aiheesta oman ammattialansa perusteella. Jokaisen kristityn ei tietenkään ole pakko muodostaa tästä asiasta mitään mielipidettä. Ei myöskään ole rakentavaa syyttää eri tavoin ajattelevaa epäuskoiseksi tai Raamatun vähättelijäksi. Ne jotka ottavat Raamatun vakavasti ja tieteellisen tutkimuksen vakavasti, voivat sekä kunnioittaa toisen vakaumusta että pyrkiä asialliseen keskusteluun käytettävissä olevan tiedon pohjalta.
