Kriisin keskellä huoltovarmuusvarastostani löytyi suuri kertomus, sukuni historia ja Saddam-suklaapatukka

Historian isojen tarinoiden lukeminen vakauttaa mieltä, sanoi Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola 11.3.2022 Kauppalehden haastattelussa, ja jatkoi, että Ukrainan sota pudotti Suomen ulkopolitiikalta pohjan ja nosti tunteet pintaan. Aaltolan mielestä uhkiin on varauduttava, mutta ei historian opetuksia unohtamatta.

Lähes satavuotias mummuni näytti keittiönsä ikkunasta mihin saareen hän oli siskonsa kanssa hiihtänyt pakoon venäläisiä pommikoneita ja kertoi, miten oli sieltä katsellut palopommien tippumista mereen. Teini-ikäinen ei ollut osannut erityisemmin pelätä. Länsisuomalaisena häntä oli sodan jälkeen järkyttänyt tyttärensä anopin eli minun mammani kertomus Elisenvaaran pommituksista, jossa räisäläisiä evakkoja, lähinnä naisia ja lapsia täynnä olevaa rautatieasemaa oli pommitettu kymmenien koneiden voimin. Mammani selvisi kahden lapsensa kanssa. Sata kuoli, pääosin siviilejä. Isomummusta oli jäänyt pala esiliinaa.

Näistä ei juuri puhuttu. Minulle jäi muistoksi mamman kauniista Karjalasta sopottamat tarinat ja kaipuu. Minkäänlaista venäläisvastaisuutta ei siirretty eikä siirtynyt. Venäjänjuutalaisten työtoverien kanssa Israelissa oli enemmän yhteistä kuin muualta tulleiden kanssa. Israelissa vastaan tuli venäläisiä sotaveteraaneja, joiden rinnuksissa roikkuvat mitalit oletettavasti liittyivät siihen sotaan, jonka seurauksena minun isovanhempani joutuivat kahdesti jättämään kotinsa. Toisen maailmansodan vaiheet ja vaikutukset tulivat toisessa maassa ja sen kansan jäsenissä suoremmin minua vastaan kuin koskaan Suomessa. Oman sukutarinan linkittäminen maailmanhistorian vaiheisiin on ollut tärkeää oman identiteetin rakentumisen ja maailman ymmärtämisen kannalta.

Oman lähettiurani eksoottiseksi vaiheeksi muotoutui valmistautuminen Persianlahden sotaan. Hankimme vettä ja ruokaa kotivaraksi, kaasunaamarit kaivettiin kaapista. Työpaikalle jopa tiivistettiin huone kaasuhyökkäysten varalle rullamuovilla ja jesarilla. Sillä kertaa tilanne laukesi ja Saddam-suklaiksi nimetyt herkkuvarastot tulivat nopeasti hyödynnettyä. Israelissa jouduin kuitenkin aivan eri tavalla huomioimaan turvallisuusasiat sekä ajatuksen että käytännön tasolla. Mahdollisuuksia oli terrorihyökkäyksistä aina suursotaan asti, jotka omana aikanani jäivät onneksi toteutumatta.

Globaalit asiat ja ilmiöt on huomattavasti helpompi kohdata kaukana kotoa. Oman elämäni sopeuttaminen Lähi-Itään oli helpompaa kuin vieraiden vastaanottaminen suomalaiseen katukuvaan ja tämän elämän keskelle. On totta, että joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. Kun kaukainen tuleekin minun arkeeni, ihon alta nousee aivan uudenlaisia tuntemuksia. Ukrainaan on hyökännyt Suomen rajanaapuri. Tämäkö on herättänyt suomalaisten auttamishalun ja avannut kukkaron nyörit? Sota ja sen mahdollisuus omassa maassa tulee meitä lähelle ennen näkemättömällä tavalla. Joditablettien hamstraamisen lisäksi on alettu valmistautua muillakin tavoilla. Toimintana purkautuva huoli auttaa usein ensisijaisesti itseä.

Karjalaisten jälkeläisenä historian melskeet ovat osa omaa perhetarinaani, vaikka liian vähän ehdin kuulla isovanhemmiltani ennen heidän kuolemaansa. Suomen lisäksi olen asunut pisimpään Israelissa, joka on käytännössä suuri arkeologinen puisto. Juutalaisuuden ytimessä ja kansan raamatullisena tehtävänä on muistaminen. Jumala käski Israelin kansan muistaa mitä heille on tapahtunut ja kertoa vaiheet myös tuleville sukupolville. Jos osa suomalaisista ja eurooppalaisista on nyt havahtunut omaan sinisilmäisyyteensä, niin juutalaisia ei juuri voi hyväuskoisuudesta syyttää. Historia on opettanut heille kovalla kädellä elämän realiteetteja vuosituhansien aikana.

Juutalaiset kaikkialla viettävät tällä viikolla purim-juhlaa. Raamattuun Esterin kirjaan talletettu kertomus juutalaisen kansan joukkotuhon uhasta, joka kääntyikin ilon ja riemun ajaksi, on Ukrainan sodan keskellä erityisen ajankohtainen. Nykyinen sota on vahvasti henkilöitynyt valtioiden päämiehiin. Esterin kirjassa sekä uhka että apu tulevat tietyn henkilön kautta. Kirjassa ei mainita Jumalaa, mutta on ilmeistä, miten Jumala ikään kuin naamioituneena historian vaiheisiin johdattaa kansansa kohtaloa ja tuo pelastuksen yksittäisten ihmisten kautta. Nuori juutalainen Ester on kuningattareksi nostettuna avainasemassa toimimassa tuhosuunnitelmaa vastaan koko kansan puolesta. Täyttääkseen tehtävänsä hän joutuu laittamaan myös oman henkensä alttiiksi. Valinnan hetkellä Esterin sedältään kuulemat sanat saivat hänet jatkamaan: Kukaties sinusta tuli kuningatar vain tällaisia aikoja varten!

Presidentti Niinistö puhui naamioiden putoamisesta ja sodan julmien kasvojen esille tulemisesta. Purimin juhlintaan kuuluvat naamiaisasut ja karnevaalitunnelma. Kertomus muistuttaa meitä siitä, että paha on olemassa ja sillä on valtaa tässä maailmassa.  Samalla purim rohkaisee meitä pitämään kiinni siitä todellisuudesta, että Jumala on historian Jumala, joka vie tapahtumia alusta kohti loppua. Yhä edelleen hän toimii maailman historian vaiheissa. Emme aina tiedä miten ja keiden kautta hän vie suunnitelmaansa eteen päin, mutta tällaisina aikoinakin toivo on siinä, että Jumala on paljastanut ja kääntänyt kasvonsa meidän puoleemme. Sodan jälkeen tulee rauha, ”valon ja ilon, riemun ja kunnian päivä” (Ester 8:16).