Kirjoittanut
Kirjoittaja on kasvatustieteen tohtori ja Ristin Voitto -lehden emerituspäätoimittajaAikamedian lehtien päätoimittaja Petri Mäkilä laittoi Facebook-seinälleen postauksen. Se koski tunnetun ruotsalaisen teologin Ulf Ekmanin Suomen-vierailua. Ulf Ekman on karismaattisen Livets Ord -liikkeen perustaja ja Pohjoismaiden seuratuimpia hengellisiä vaikuttajia. Hänen yllättävä siirtymisensä katoliseen kirkkoon vuonna 2014 herätti paljon huomiota.
Päätoimittaja Mäkilä kertoi olevansa kiinnostunut Ekmanin vierailusta sekä ennen muuta siitä, mikä sai hänet vaihtamaan kirkkokuntaa. Mäkilän tarkoituksena oli hänen omien sanojensa mukaan lisätä ymmärrystä kirkkokunnan vaihtamisen syistä, koskettaahan tämä ilmiö monin tavoin aikamme kristillisyyttä.
Välittömästi postauksen jälkeen päätoimittajaa vastaan hyökättiin. Häntä alettiin syyttää katolisen kirkon mainostamisesta, ja pian aggressiiviset keskustelijat ryhtyivät kivittämään somessa myös toinen toisiaan. Tilanne johti muutamassa tunnissa siihen, että alkuperäinen postaus piti poistaa.
Tämä surullinen episodi herätti minut miettimään jälleen kerran, mitä on kristillinen sivistys.
Sanalla sivistys tarkoitetaan yleensä laaja-alaista tietämystä ja näkemysten kehittyneisyyttä sekä siihen perustuvaa henkistä avarakatseisuutta. Sivistys voi olla luonteeltaan akateemista yleissivistystä, mutta yhtä hyvin myös muuta ajattelun ja käytöstapojen viisautta, niin sanottua sydämen sivistystä.
”Kristillinen sivistyneisyys ilmenee vilpittömänä pyrkimyksenä ymmärtää muita kirkkokuntia ja herätysliikkeitä niiden omista lähtökohdista käsin eikä pelkästään ulkopuolisten antamien leimojen tai tulkintojen perusteella.”
Suomen kieleen sana sivistys tuli 1800-luvun alkupuolella, jolloin uusia sanoja tarvittiin muun muassa lehtikielessä.
Mutta mitä kristillinen sivistys sitten tarkoittaa? En ole nähnyt sen virallista määritelmää missään, joten koetan nyt itse määritellä sen sisältöä.
Mielestäni kristilliseen sivistykseen kuuluu ensinnäkin yleinen kirkkohistorian tuntemus sekä tieto eri kirkkokuntien ja uskonyhteisöjen teologisista ominaispiirteistä. Kristillinen sivistyneisyys ilmenee vilpittömänä pyrkimyksenä ymmärtää muita kirkkokuntia ja herätysliikkeitä niiden omista lähtökohdista käsin eikä pelkästään ulkopuolisten antamien leimojen tai tulkintojen perusteella. Edelleen sivistykseen kuuluu, että oma näkemys muodostetaan keskeisten pääasioiden ja luotettavan tiedon pohjalta eikä esimerkiksi satunnaisten yksittäistapausten, kannanottojen tai irrallisten seikkojen perusteella.
Uskonnollisten ilmiöiden tarkastelussa myös yhteiskunnallisen ja opillisen asiayhteyden huomioon ottaminen on tärkeää. Yksityiskohtien liittäminen osaksi ilmiöiden laajempaa taustaa osoittaa kykyä niiden sivistyneeseen tarkasteluun.
”Sivistynyt kristitty ei halua tulkita asioita tahallaan väärin eikä tuottaa vihapuhetta, vaikka ajattelisikin asioista eri tavoin kuin keskustelukumppani.”
Yksi parhaita kristillisen sivistyneisyyden tuntomerkkejä on nöyryys. Se tarkoittaa oman rajoittuneisuuden myöntämistä, avoimuutta ja halua uuden oppimiseen sekä hyväntahtoista pyrkimystä käydä kunnioittavaa dialogia myös eri tavalla ajattelevien kanssa.
Lisäksi on valaisevaa muistaa, että suomen kielen sana sivistys tulee samasta kantasanasta kuin siveä eli eettinen, kunniallinen ja hyveellinen. Tällä tavoin sivistynyt kristitty ei halua tulkita asioita tahallaan väärin eikä tuottaa vihapuhetta, vaikka ajattelisikin asioista eri tavoin kuin keskustelukumppani.
Mikä on siis tarinamme opetus?
Ainakin se, että kristilliseen sivistykseen kuuluu laaja-alainen tieto ja monipuolinen arviointi mutta myös oikea mielenlaatu. Ja myös sellainen asenne, että toiseen kirkkokuntaan liittyneeltä tai jostakin hengellisestä yhteisöstä eronneelta – kuten tässä tapauksessa ruotsalaiselta Ulf Ekmanilta – voi hyvinkin olla jotain hyödyllistä opittavaa.
Leevi Launosen radiokolumneja kuullaan Radio Deissä keskiviikkoisin klo 8.45 ja 12.50.
Lue myös: Mitä uskovat kadehtivat?
