Kirjoittanut
Kirjoittaja on Oulun Karjasillan seurakunnan pappi ja Toivon Päivän juontaja.Kristillisyyden vaatteisiin verhoutuva vihapuhe on mielestäni yksi tämän ajan vastenmielisimpiä ilmiöitä. Eri kristillisten medioiden verkkokeskustelupalstat ovat täynnä konservatiivi-liberaaliakselin asemasotaa, jossa lyömäaseina kuluvat uuden ja vanhan käännöksen Raamatut sekä ihmisten henkilökohtaiset vakaumukset. Oireellista keskustelulle on se, että moni keskustelijoista ottaa oikeudekseen nimitellä vastapeluria aivan millä määritelmällä haluaa. Kunnon argumentointia asioissa ei tarvitse harrastaa; riittää kun keksii inhokilleen sopivimman haukkumasanan.
Suomen perustuslaissa sanan- ja uskonnonvapaus on määritelty yhtä arvokkaiksi ja luovuttamattomiksi kansalaisoikeuksiksi. Nettiaikakaudella sanavapaudesta on kuitenkin tullut tärkein osa perusoikeuksia varsinkin uskonnonvapauden kustannuksella. Ihmiset eivät kunnioita enää toisen uskonnollista vakaumusta, vaan piikittelevät mielin määrin seurauksista välittämättä. Ihmisen vakaumuksen kohdalla ollaan kuitenkin tekemisissä pyhän kanssa. Ihminen, joka tieten tahtoen loukkaa toisen hengellistä vakaumusta samalla unohtaa kunkin ihmisen pyhyyden.
Tämä Seurakuntalainen.fi-verkkomediakin sisältää pyhyyttä tuhoavaa materiaalia. Otan esimerkin oman kirjoitukseni kommentista, joka liittyi Markku Koivistosta kertovaan blogiini. Kirjoittaja totesi näin:” Mä jossain pienessä mielessäni luulin että Mikko Salmi kuuluu niihin jotka uskovat Raamattuun, vaan väärin luulin. Harmi juttu. Täytyykin ottaa Toivon päivää kuunneltaessa seula käyttöön, ettei niele mitään ihmisten mielistelemisteologiaa. Ja anteeksi saven maku, mutta jo väsyttää ”pastorit” jotka niin viisaina esittää omaavansa parempaa tietoa kun Jumalan Sana. No Jumala itse heidät ja teologiansa tuomitkoon!” Vaikka julkiseen sanakäyttöön liittyy aina altistuminen kritiikille, mielestäni kirjoittaja menee arvioissaan liian pitkälle. Hän antaa ymmärtää tietävänsä, miten Jumalan Sanaa tulee oikein tulkita. Lisäksi hän antaa Jumalalle toimintaohjeen minun varalleni.
Vaikka kuinka uskonkin sananvapauden periaatteisiin(, niin että jokaisen alhaisimmankin mielipiteen tulee saada tulla julki,) silti koin kirjoituksen vakaumustani loukkaavana. Se, että minua tai jotain muuta uhataan uskonnollisella väkivallalla, on vihapuhetta. Ja Ilman tällaisen vihapuheen kitkemistä, me emme koskaan opi kunnioittamaan ihmisen pyhyyttä Jumalan kuvana. Näin paratiisi karkaa käsistämme.
Miten oppisimme lempeyttä suhteessa toisella tavalla ajatteleviin? Miten Jeesus meitä neuvoisi? (Nyt muuten ollaan taas vaarallisilla vesillä;-)) Ehkä kultaisen säännön etiikka on tässäkin asiassa korvaamattomin vaihtoehto. Tuskin kukaan toivoisi omalle kohdalleen Jumalan tuomion julistusta ilman armon ja rakkauden sanaa.
