Kirjoittanut
Seurakuntalaisen vieraskynä-blogissa julkaistaan eri kirjoittajien kirjoituksia.Opetushallitus julkisti tammikuun alussa varhaiskasvatuksen eli päiväkotien ja perhepäivähoidon katsomuskasvatusta tarkentavat ohjeensa. Syytä olikin, sillä monissa kunnissa oli tehty aiemman ohjeistuksen sanamuodon ”uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumatonta” perusteella vääriä tulkintoja, ja lopetettu jopa kokonaan vuosikymmenten yhteistyö päiväkotien ja seurakuntien kanssa.
Nyt tarkennetuissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa seurakunta mainitaan esimerkkinä alueellisesta ja paikallisesta yhteistyötahosta. Myöskään uskonnollisia tilaisuuksia ei ohjeessa suositella eikä kielletä, vaan järjestämisestä päättävät kunnat ja muut varhaiskasvatuksen järjestäjät itse.
Tarkennetuissa ohjeissa perinteiset juhlat varhaiskasvatuksessa linjataan aiemman perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti eli varhaiskasvatuksessa voidaan viettää perinteisiä kristillisiä juhlia. Erityisesti mainitaan, että juhlaan mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren tai hengellisen laulun laulamisen johdosta juhlaa ei voida uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimissä pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena. Tällaiset juhlatraditiot ovat samalla tavoin kuin esi- ja perusopetuksessa osa suomalaista kulttuuria.
Lisäksi varhaiskasvatuksen järjestäjät voivat päättää, järjestetäänkö varhaiskasvatuksen yhteydessä uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia toimituksia, kuten ruokarukouksia. Nämä uskonnolliset tilaisuudet ja toimitukset ovat uskonnon harjoittamista, ja edellyttävät myös mahdollisuutta olla osallistumatta ko. tapahtumaan. Huoltajille toimitettavista tiedotteista on käytävä ilmi varhaiskasvatuksen yhteydessä järjestettävät uskonnolliset tilaisuudet ja toimitukset sekä niille vaihtoehtoinen toiminta. Ohjeissa suositellaan, että ilmoituksen voi tehdä kertaluonteisesti esimerkiksi varhaiskasvatukseen ilmoittauduttaessa tai tarvittaessa tapauskohtaisesti.
Olen tyytyväinen, että tarkennetut ohjeet antavat hyvän selkänojan positiivista uskonnonvapautta tukevalle lapsen katsomuskasvatukselle. Ketään ei saa pakottaa uskonnonharjoittamiseen, mutta tarkoituksena ei myöskään ole estää muiden positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta. Näiden asioiden toteuttaminen on nyt kuntatasolla päättäjillä, ja päiväkotien ja lasten vanhempien hyvässä yhteistyössä.
Sari Essayah, kansanedustaja, pj. KD
sari.essayah@eduskunta.fi
