Kirjoittanut
Kertomus Paavalin käynnistä Ateenassa ja hänen puheestaan areiopagilla (Ap.t. 23-24) muistuttaa minua aina kahdesta kenkätehtaan edustajasta. Molemmat joutuivat uusia markkinoita etsiessään suureen maahan, jossa ei käytetty kenkiä ollenkaan. Toinen sähkötti tehtaalleen: Kukaan ei käytä täällä kenkiä, joten lähden kotiin. Toinen totesi omassa sähkeessään: Lähettäkää heti tuhat näyteparia. Täällä ei ole kenelläkään vielä kenkiä.
Paavalin puhe areiopagilla edustaa jälkimmäisen kenkämyyjän asennetta. Jumalia oli yllin kyllin, mutta hän näki heti selkeän tilan evankeliumille, jota hän lähtikin markkinoimaan.
Paavalin ajan Ateenan ja tämän päivän Suomen välillä on tietysti suuriakin eroja, mutta jumalien runsauden suhteen emme jää ateenalaisten jälkeen.
Kirkossa ja seurakunnissa on myös syytä yhä vakavammin kysyä, olisivatko Paavalin tapaiset myyntipuheet Jumalasta ja evankeliumista paikallaan suomalaisilla turuilla ja toreilla? Eli, olisiko kirkon ja seurakuntien syytä vakavasti pohtia arvokkaan, tehokkaan ja pitkäjänteisin markkinoinnin tarpeellisuutta tässä ja nyt?
Itse vastaan kysymykseen kyllä. Hyvin tietoisena siitä, että monelle ajatus kristinuskon aktiivisesta markkinoimisesta voi tuntua jopa vastenmieliseltä. Mutta mitä Jeesuksen antama lähetyskäsky on muuta kuin käsky aktiivisesti markkinoida pelastuksen ilosanomaa koko maailmalle?
Tähän tehtävään kirkko on kutsuttu. Ja tähän tehtävään on tartuttava kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla. Muun muassa hyvin suunnitellulla ja läpiviedyllä arvokkaalla markkinoinnilla. Kristinuskon levittäminen ja syventäminen ei ole ollut, ei ole eikä saa tulla helppoheikkimäiseksi touhuksi.
Varsinkin kirkollinen kehitys puhuu aktiivisen markkinoinnin puolesta. Tieto kristinuskosta ja sen perusteista rapautuu kovaa vauhtia ja taistelu ihmisten ajankäytöstä kovenee. On naiivia uskoa, että kirkko voisi selvitä nykypäivän haasteista käyttämättä nykypäivän menetelmiä ja tekniikkaa muuttumattoman ja ikuisen ilosanomansa julistamisessa.
Viimeaikaiset keskustelut ja päätökset liittyen uskonnonopetukseen puhuvat myös aktiivisuuden puolesta. Jos ja kun suhtautuminen uskonnon opetukseen, ja jostakin syystä varsinkin kristinuskon opetukseen, muuttuu yhä kielteisemmäksi on meidän kristittyjen lisättävä ponnistuksiamme kristillisen sanoman esillä pitämiseksi ja edistämiseksi.
Koko ajan on kuitenkin muistettava, että tehokkaalla markkinoinnilla ei saavuteta mitään kestävää, jos sanomamme ei ole selkeä. Tavat julistaa Jumalan pyhyyttä ja rakkautta voivat muuttua ja tulisivatkin muuttua, mutta Jumalan sana on ja pysyy. Se ei ole sidottu aikaan tai tekniikan kehitykseen.
