Kirjoittanut
Kirjoittaja on Parempi avioliitto ry:n toiminnanjohtaja.Kokoonnuimme tänään loppuvan koululaisten joululoman aikana useaan otteeseen molempien sukujen voimin syömään. Täysi-ikäisiksi varttuneet serkukset eivät enää entisen lailla kiitäneet pöydästä heti omiin rientoihinsa, vaan jäivät istumaan aikuisten seuraan pitkiksi toveiksi. Keskustelua käytiin heidän ehdoillaan. Ennen pitkää puhe kääntyi suvun kristillisiin arvoihin. Yksi vesoista oli sitä mieltä, ettei hän kannata muita alistavaa, luontoa riistävää ja tasa-arvon vastaista uskontoa. Hän ei kokenut sellaista omakseen. Pääsimme ydinkysymysten äärelle: millainen uskonto kristinusko oikeastaan on?
Lähdimme liikkeelle luomiskertomuksesta, jossa Jumala luo kaksi erilaista ihmistä kuvastamaan itseään. Kertomus itsessään alleviivaa naisen ja miehen yhtäläistä arvoa. Myös ihmiselle annettu tehtävä, perheestä ja ympäristöstä huolehtiminen, uskotaan kertomuksessa molemmille. Kerroimme myös, miten vähäosaisista huolehtiminen, kaikille karvoihin katsomatta kuuluvat ihmisoikeudet, jokaisen yhtäläiseen arvoon perustuva demokratia – siihen liittyvästä lainsäädännöstä puhumattakaan – ammentavat aineksia kristinuskosta.
Päättyneen vuoden aikana suomalaisessa keskustelussa nostettiin esiin monta sellaista asiaa, mistä ei muutamaan toviin ole saanut lausua mitään. Oma kotoinen kristinuskomme kaikessa harmaudessaan on usein joutanut sylkykupiksi, josta syyttää sellaistakin, mihin sillä ei ole osaa eikä arpaa. Se joka tuntee Kertomukset, on voinut ohittaa puheen joutavana. Mutta sellainen, joka niitä ei tunne, on jäänyt virhetiedon varaan. Siksi myytti kristinuskon alistavasta ja luontoa riistävästä otteesta on jäänyt monien mielissä voimaan.
Onneksi kristillisen yhtenäiskulttuurin aika on ohi. Vuosikymmeniä suomalaiset ovat saaneet rauhassa huilia tilanteessa, jossa ei ole ollut tarvetta niin tarkasti pohtia, mitä hyvää armo, anteeksiantamus ja mahdollisuus kaiken alusta aloittamiseen voivat saada yhteisöjen elämässä aikaan. Vaikka on totta, että kristinusko on pantu palvelemaan monen vallanpitäjän omavoimaisia tavoitteita, sanoma itsessään ei niihin pakota. Kristinusko on kaiken sen kauniin asialla, mitä tänään peräänkuulutetaan: uskollisuuden, myötätuntoisten kohtaamisten, palvelumielen ja yhteisöllisyyden. Olkoon tuleva vuosi tulvillaan puhetta siitä, mitä yhteiskunnallista hyvää kristinusko on vuosien saatossa saanutkaan aikaan.
