Kristuksen kirkko ihmisten maailmassa

Kristuksen yksi, pyhä, yhteinen ja apostolinen kirkko elää ja toimii ihmisten vajavaisessa ja hajanaisessa maailmassa. Siksi maailmanlaajan kirkon elämään kuuluu neuvotteluja, sopimuksia, erimielisyyksiä ja joskus senkin toteamista, että yhteystyötä yksittäisten kristittyjen tai kirkkojen välillä ei ole mielekästä aloittaa tai jatkaa. Yhteistyön kariutuminen on aina sen tosiasian kipeää tunnustamista, että Kristuksen kirkko maailmassa ei ole täydellinen eivätkä sen jäsenet synnittömiä.

Kirkollisen yhteyden ja kirkollisten rakenteiden kysymyksiä pohdittaessa on hyvä ensin miettiä, mikä kirkolle on kaikkein tärkeintä. Joillekin tärkeintä näyttää olevan yhteys. Heille opilliset kysymykset ovat toisarvoisia. Ilman raamatunmukaista oppia ei kuitenkaan ole kristillistä uskoa ja elämää, ja silloin näkyvä yhteys on vain valheellinen kuori. Toisille tärkeintä on kirkon opillinen puhtaus, jota vaalitaan asettamalla rajoja ja varomalla yhteistyötä niiden kanssa, joiden opetuksessa on jotain epäilyttävää. Sinänsä hyvä oikean opin väärä korostaminen voi kuitenkin johtaa hengelliseen tukehtumiseen tai kirkon jatkuvaan pirstoutumiseen yhä pienempiin oikeaoppisten joukkoihin.

Itse ajattelen, että tärkeintä on miettiä, miten pelastuksen evankeliumi saataisiin välitetyksi mahdollisimman monelle, koska lopulta kirkon tehtävä ei ole muuta kuin olla pelastusaluksena hukkuville ihmisille. Oikean opin unohtanut kirkkolaiva vuotaa kuin seula eikä pelasta ketään, mutta vääränlaiseen oikeaoppisuuteen hirttäytynyt laiva taas on niin pieni ja seilailee niin etäisillä vesillä, että se ei pysty kovin monia kutsumaan kannelleen. Rakenteet ja yhteystyösopimukset ovat toissijaisia, ensisijaista on sanoma Kristuksesta. Kerran iankaikkisuudessa arvioidaan, miten mikäkin kirkko ja kristillinen toimija on toteuttanut kutsumustaan.