Kirjoittanut
Seurakuntalaisen vieraskynä-blogissa julkaistaan eri kirjoittajien kirjoituksia.Idän uskontoja, erityisesti hindulaisuutta, halutaan tuoda vauhdilla yhdeksi uusista kirkon toimintamuodoista. On häkellyttävää ja hyvin surullista, kuinka kristillisen uskon kulmakiveä, Jeesusta Kristusta, ollaan hyvin määrätietoisesti siirtämässä syrjään. Kirkon johdon taholta viestitään, että idän uskonnoissa on paljon sellaista, mitä seurakuntien tulisi huomioida strategioissaan. Helsingin seurakuntayhtymässä on keskusteltu vuosien ajan kirkkojen avaamisesta muiden uskontojen käyttöön, mukaan lukien hindulaiset. Kirkkoja onkin avattu, vaikkakin väliaikaisesti. Joogan tuominen kirkkoihin on jälleen yksi harha-askel kirkon tiellä kohti pimeyttä. Hyvin hämmentävää ja outoa on nähdä kirkkojen alttareilla joogaa harrastavia ihmisiä. Kuvaavaa tilanteelle on esimerkiksi Töölön seurakunnan lapsi- ja perhetyön tarjonta tälle syksylle: ”Tervetuloa joogaan tai äänimaljarentoutukseen yhdessä lapsen kanssa. Hiljaisuuden jooga on tarkoitettu vanhemmille ja vauvoille (2-12 kk).”
Joogaa pidetään vaarattomana. Se halutaan rinnastaa kristinuskoon. Kirkon henkilöstökoulutuskalenterissa tarjotaan kirkon täydentävänä koulutuksena hiljaisuuden joogan ohjaajakoulutusta kohderyhmänä kaikki kirkon työntekijät. Hindulaisuus, johon jooga oleellisena osana kuuluu, on selkeästi epäjumalan palvelusta, pakanauskonto. Hindulaisuutta ei ole olemassa ilman joogaa eikä joogaa ilman hindulaisuutta. Kristinusko ja hindulaisuus ovat uskontoina täysin erilaisia ja vastakkaisia. Mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Kristinuskon ytimessä on usko yhteen kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Hindulaisuudessa on puolestaan miljoonia jumalia ja jumalattaria, jotka edustavat erilaisia voimia ja piirteitä. Myös lehmä ja lehmän kunnioittaminen liittyy monin tavoin hindujumaluuksiin ja hengellisiin käsityksiin. Hindulaisuus ei tarjoa sellaista henkilökohtaista ja läheistä suhdetta Jumalaan, jonka kristityt kokevat uskossa Jeesukseen. Kristinuskon keskeinen sanoma on armo ja anteeksianto.
Kristuksen kuolema ja ylösnousemus antavat mahdollisuuden pelastukseen kaikille, jotka uskovat Jeesukseen ja ottavat hänet vastaan. Pelastus ei riipu ihmisen omista ansioista tai hyveistä, vaan on Jumalan lahja. Usko Jeesukseen ei siis tarjoa ainoastaan tietä pelastukseen. Se tarjoaa syvän turvallisuuden ja varmuuden siitä, että Jumalan rakkaus on loputon ja täydellinen. Kristinuskon lupaus iankaikkisesta elämästä Jumalan taivaassa on ylivertainen mihinkään muuhun uskontoon verrattuna.
Hindulaisuus on armoton tekojen uskonto. Reinkarnaatio eli jälleensyntyminen ja karman laki ovat hindulaisuuden keskeisiä oppeja. Hindulaisuuden mukaan ihmisen iankaikkinen tulevaisuus riippuu hänen aiemmista teoistaan. Hyvät teot tuottavat positiivisia seurauksia, kun taas huonot teot johtavat negatiivisiin seuraamuksiin. Toisin sanoen, on siis aivan oma syysi, jos koet huono-osaisuutta ja elämä on kurjaa. Elämä on jatkuvaa kiertoa syntymien ja kuolemien kautta, kunnes ihminen saavuttaa vapautuksen. Hindun hartain toive on saada kuollessaan pitää kiinni lehmän hännästä, mikä takaisi mahdollisuuden syntyä seuraavassa elämässä lehmäksi.
Kirkon tulisi hyvin selkeästi sanoutua irti hindulaisuuden eri muodoista, niin joogasta kuin seurakuntien tilojen avaamisesta hindulaisuudelle. Jos kirkko haluaa olla Kristuksen kirkko, sen tulisi katsoa vain ja ainoastaan Kristukseen. Hänessä on kaikki, muuta ei tarvita.
Tapani Leppänen
Tampere
